helliköön hongkong lomalaisia

Yksi ihanimmista tuli perjantaina Hongkongiin, ja mulla on sen kunniaksi lomaa koko ensi viikko.

Hongkongissa kokonainen viikko ei tosin ole mitään. On niin paljon, mitä haluan näyttää ja tehdä yhdessä.

Kahden päivän aikana olemme jo ehtineet istua kahviloissa, moikata paperipandoja PMQ:ssa, hakea neuvoja työelämään Man Mon temppelin ennustajalta, hikoilla Cheung Chaun saarella, syödä sushia Genkissä, juoda drinkkejä puistossa ja baarissa, pulahtaa Tai O:n infinity pooliin helteisen vaelluksen päätteeksi, jakaa ruoka-annokset kantonilaiseen tyyliin isomman porukan kesken, bailata rannalla ja rantabaarissa ja istua bussien ja ratikoiden kakkoskerroksissa.

Vielä on kuusi päivää aikaa.

Niiden vieton voisi aloittaa brunssilla yhdessä Sheung Wangin suloisista kahviloista ja jatkaa Quarry Bayn, North Pointin ja Mong Kokin markkinoille. Jossain vaiheessa pitää käydä Peakillä, pikniköidä Hong Kong Parkissa, matkustaa Star Ferryllä ja naureskella heikolle hongkongilaisen elokuvataiteen tuntemukselle Avenue of Starsilla. Syödä intialaista TST:ssä ja dim sumia Prince Edwardissa. Lisää Genkiä. Shoppailla Causeway Bayssa. Uida Shek O:ssa. Katsella pingviinejä ja pandoja sekä antaa tuulen tuivertaa hiuksissa Ocean Parkissa. Käydä ehkä Macaossa. Rauhoittua Tai Chillä Kowloon Parkissa.

Ja sitten haluaisin vain lomailla, ottaa rennosti, löhötä puistossa, juoda skumppaa ja juoruta.

Olen ihan tutinainnoissani, mutta samalla vähän jännittää, että näyttäytyykö Hongkong niin ihanana ystävälleni kuin minulle.

Toivon niin.

hesari hongkongissa

Jos Hongkongin nykytilanne ja etenkin sen ja sen ihmisten suhde Manner-Kiinaan ja mannerkiinalaisiin kiinnostaa, kannattaa kaivaa esille viime viikkojen hesareita. Helsingin Sanomien Aasian kirjeenvaihtaja kävi ainakin Tiananmenin muistopäivän aikaan Hongkongissa, ja matka (tai pidempi oleilu) on poikinut jutun jos toisenkin.

23.6. Hongkongilaiset vetoavat demokratian puolesta

20.6. Sadattuhannet äänestivät demokratiasta Hongkongin epävirallisessa kansanäänestyksessä

15.6. Kiinalaiset turistit ärsyttävät Hongkongissa

12.6. Kirjakauppias Hongkongissa: Puoluepomot eivät enää osta pornoa ja politiikkakirjoja

4.6. Tuhannet muistivat Tiananmenia Hongkongissa - ja vaalivat demokratiaa

4.6. Tiananmenistä 25 vuotta, vain Hongkong muistaa verilöylyn

Puolessa otsikoista mainitaan demokratia, josta toki sietääkin keskustella. Ensi viikolla on luvassa jälleen lisää, kun tiistaina vietetään Hongkongin erityishallintoalueen perustamispäivää (eli vuosipäivää sille, kun Hongkong vuonna 1997 siirtyi Isolta-Britannialta Kiinan alaisuuteen). Päivä on kuuluisa suurista mielenosoituksistaan, joissa vaaditaan — yllätys, yllätys — demokratiaa (kuten demokraattisia vaaleja) sekä osoitetaan huoli Kiinan vaikutusvallan kasvusta.

Jos Suomessa kirjoitetaan Hongkongista, niin julkaisipa eräs hongkongilainen aikakauslehti laajan artikkelin Suomesta. Kuvien perusteella järviä, saunaa, mökkeilyä ja villiruokaa. Kelpais kai olla sielläkin.

voihan home

Kun lämpötila pyörii 30 asteen hujakoilla ja kosteusprosentti on yli 80 vaikka ei sataisikaan (ja sitten vielä sataa viikon putkeen), niin homeisempikin aivo saattaa tajuta, että ympäristö on homekasvustolle aika ihanteellinen.

Niinpä ei ole ihme, että kosteina kausina homeesta puhutaan kavereiden kesken, työpaikalla ja lehdissä. Hometta on kaikilla ja kaikkialla, jos oikein haluaa tarkasti tutkia.

Oma hometarinani on aika kesy.

Itse löysin hometta vanhan asuntoni patjasta. Tai onnekseni hometta oli ainoastaan patjan päällisessä, jonka lähipesula sai melkein puhtaaksi. Heti homeen huomattuani laitoin sen piikkiin muun muassa väsymyksen, vuotavan nenän ja huonot yöunet.

Vielä ällöttävämpi löytö matkalaukun sisällä säilytetty reppu, joka neljässä kuukaudessa oli päättänyt ryhtyä homekasvustojen alustaksi. Reppu oli ilmeisesti hoitanut hommansa niin hyvin, ettei matkalaukun sisällä ollut homeesta jälkeäkään.

Sitten muiden kertomuksia.

Työkaverini ikkunaton ja ilmastoimaton kellari oli homehtunut täysin neljässä päivässä. Homeessa olivat niin pienen kellarin kaikki pinnat kuin tilassa säilytetyt tavaratkin.

Kaverini jakku oli niin homeessa, että se piti heittää pois.

Toinen löysi hometta kankaisesta kaulakorustaan sekä pöydällä säilytettyjen pokkareiden välistä.

Kolmannen kaverin makuuhuoneen ikävän lemun lähteeksi paljastui oven naulassa roikkuessaan homehtunut toppatakki.

Paitsi hometarinoita, olen toki kuullut myös vinkkejä siitä, miten homeelta voisi välttyä. Ilmastointi ja etenkin kosteudenpoistajat ovat toki luonnollisia (joskin kalliita) keinoja. Käytin itse kotona kosteudenkerääjiä, joissa on sisällä pieniä palluroita. Kaikki eivät näiden tehoon usko, mutta jostain säiliöön kertyneen veden on pakko olla pois. Tehokkaampia (ja kalliimpia) lienevät koneelliset kosteudenpoistajat, joiden säiliöitä saakin sitten olla tyhjentämässä joka päivä.

Homeen poistamiseen on kehitetty erityisiä aineita. Kerran mietimme myös, että toimiikohan kaupungissa homeenpoistofirmoja, sellaiselle saattaisi olla kysyntää. (Tosin sen jälkeen pohdimme myös, että olemmeko kuulleet paikallisten saaneen oireita homeesta vai onko tämä taas expattiympyröiden huoli.)

Kuulin myös etikan auttavan homeeseen, mikä on paras uutinen etikkasipsien ja etikkaisen salaattikastikkeen ystävälle. Näitä nauttimalla uskon välttäväni homekasvuston sisälläni.

Ei se home kai murehtimallakaan Hongkongista poistu.

ikea – ole kuin kotonasi

Protestisymboli ja ainoa kuvani Hongkongin Ikeasta. Sudet ja mummot osaavat myös julkisen pötköttelyn.

En ole vähään aikaan käynyt Suomessa Ikeassa, mutta muistaakseni meno oli sellaista, että rauhallisesti käveltiin huonekaluesittelyn läpi, välillä ehkä poikettiin huoneisiin sisälle ja saatettiin varovasti hipaista kiinnostavaa esinettä. Sohva testattiin nopeasti istahtamalla ja patjan jousitusta muutaman kerran ponnauttamalla. Sitten lihapullille ja pois.

Hongkonginssa vierailu ruotsalaiseen huonekalujättiin on vähän jotain muuta.

Ensinnäkin, yksi Hongkongin Ikeoista sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, kauppakeskuksen kellarikerroksissa siten, että sisäänkäyntiä ei näe, ellei tule oikeasta suunnasta. Keskeinen sijainti mahdollistaa tietenkin sen, että liikkeeseen on helppo tulla vaikkapa viettämään aikaa kavereiden kesken tai syömään eväitä.

Ilman ihmisiä Hongkongin Ikea ei varmaan eroaisi suomalaisesta. Yhdessä kerroksessa on huonekalut ja toisessa pikkutavarat, itsepalveluvarasto ja kassat. Jossain välissä ravintola.

Eron tekevät ihmiset.

Sohvilla istuvat nuoret, jotka pelaavat puhelimillaan tai juttelevat kavereilleen. Nojatuoleissa torkkuvat vanhat miehet. Sänkyihin peittojen alle käpertyneet pariskunnat. Lapsiaan pöytien ääressä syöttävät äidit. (Muutkin ovat huomanneet tämän ja kehdanneet jopa ottaa kuvia.)

Ja miksipä ei. Ilmainen ja kivasti sisustettu tila kaupungin keskustassa, jossa ilmastointi on sopivalla. Monilla ei kuitenkaan ole olohuoneita kotonaan ja kahvilat ovat kalliita.

Eikä tämä ole vielä mitään verrattuna Manner-Kiinaan.

Tosin jotain samaakin käytöksessä on. Lopuksi mennään lihapullille ja sitten pois.

(Hongkongiin ja Ikeaan liittyy muuten erikoinen tarina Punahilkka-lelusta protestisymbolina.)

teksti jossa kerron mitä tein tällä viikolla

Maanantaiaamuna heräsin vielä Taiwanissa, mutta iltapäivään mennessä olin hoitanut vanhan huoneeni Hongkongissa muuttokuntoon. Saapuessani tammikuussa Hongkongiin lähes kaikki tavarani mahtuivat kuvan punaiseen matkalaukkuun. Muuttoon tarvittiin kuitenkin pari pussukkaa enemmän, mistä tosin syytän ensisijaisesti huolimatonta pakkaamista ja vasta sen jälkeen parin hassun vaatteen ostamista. /// Muuton (jonka aikana opimme mm. että englanninkielisen taksikuskin saadakseen kyyti kannattaa ottaa vanhalta kotikadultani Prince Edwardista, kuka olisi uskonut) jälkeen palkitsimme muuttoapulaiseni kanssa itsemme uuden kodin lähistöltä löytyneessä sushipaikassa, jonka valitsimme tietenkin ulkona olevan jonon perusteella ja jossa ruoka ja muu tilattiin ipadia käyttäen (mikä teki 10 prosentin palvelumaksun pyytämisestä vähän outoa). /// Tälläiseen näkymään olen avannut silmäni nyt kuutena aamuna. Vaikka yöunet ovat monesti jääneet turhan lyhyiksi, on aamuisin kuitenkin ollut pakko hymyillä, kun silmät (tai viimeistään verhot) avatessaan näkee kaikkea parasta, kuten aurinkoa, pilviä, luontoa, vanhaa ja muutosta.

Lähikahvilassani on nopea langaton netti, kotoisa sisustus ja vessa, johon kuljetaan keittiön läpi. /// Keskiviikkona tuli kuluneeksi 25 vuotta Pekingin Tiananmenin tapahtumista ja Hongkongissa kymmenet tuhannet (järjestäjien mukaan jopa 180 000) ihmiset nostivat palavan kynttilän ilmaan, lauloivat ja vaativat demokratiaa. /// Happy Valleyn kesätaukoa edeltävät viimeiset laukkakisat juostiin poikkeuksellisesti torstaina, eikä veikkaamaton taaskaan voittanut. /// Perjantaina lounaanhakureissulla Centralin pilvenpiirtäjät heijastuivat vesilätäköstä.

Työmatkan varrella on esimerkiksi tällaista. Olen kulkenut töihin nyt vuorotellen bussilla ja kävellen, joista etenkin jälkimmäinen tapa on superihanaa. Tosin reippailtuani puoli tuntia ripeää tahtia 30 asteen lämpötilassa toimistolle tekisi työpisteelle istahtamisen sijaan mieli ottaa raikas suihku. /// Lauantaina lähdimme valloittamaan läheistä Mount Davisia. HKU:n kampuksella harhailun, jyrkän mäen kipuamisen, maiseman ihailun ja armeijatukikohdan raunioilla kiertelyn jälkeen totesimme olevamme väärällä rinteellä, kävelimme alas ja menimme sushille. /// Perjantaina vietetyistä läksiäisistä ei ole kuvia, mutta lauantai-ilta kului sen sijaan kaverin synttäreillä, jotka aloitimme marokkolaisessa ravintolassa. Kuvassa yksi juhlaseurueesta esittelee marokkolaista tanssitaputusta ravintolan ulkopuolella.

Tällä viikolla olen myös istunut aika paljon ratikoiden toisessa kerroksessa ja toivonut mahdollisimman kovaa vauhtia, jotta tuulenvire pitäisi viileänä. /// Sunnuntaina kävimme markkinoilla (Harbour Artisanal Food Fair ja Island East Market) bongailemassa paikallisia hipstereitä ja nauttimassa anteliaita ruoka- ja juomanäytteitä. /// Olen päässyt myös Star Ferryn kyytiin. /// Tänään on ollut kuuma ja saasteinen päivä. Ilma ei tosin ollut värjäytynyt punertavaksi, kuten aina välillä hellepäissäni ja uudet aurinkolasit päässä luulin. Näillä vaaleanpunaisilla linsseillä lähden myös ensi viikkoon.

länsileirin onnellinen asukas

Muutin asuinaluetta, ja sen myötä prinssi vaihtui läntiseen sotilasleiriin. Silti hymyilyttää.

Uusi asuinalueeni Sai Ying Pun (Sai = länsi, Ying Pun = sotilasleiri) on alue, johon brittiarmeija majoittautui saapuessaan valloittamaan Hongkongia 1800-luvulla. Silloin täällä ei ehkä ollut kodikkaita kahviloita, monipuolisia pikkuravintoloita, vilkkaita markkinoita, suojaisia puistoja ja paljon portaita. Ja silti päättivät jäädä. Enpä siis ihmettelisi, jos valitsisivat saman alueen uudelleenkin. (Vaikka saattaisin kyllä hieraista silmiäni muutamaankin kertaan, jos jonain aamuna kaduilla kävelisi sotilaspukuisia engelsmanneja.)

Vaikka viis englantilaissotilaista, sillä täällä myös 7 Elevenin myyjä ja pesulan työntekijä tervehtivät englanniksi.

Työsopimustani on jäljellä enää kaksi kuukautta, mutta nyt en taas millään haluaisi lähteä. Ehkä syynä on muutaman päivän loma Taiwanissa tai uusi asunto ja asuinalue, mutta löysin taas ihan uutta intoa ympäristön tutkimiseen, kaduilla kävelemiseen ja puistoissa istumiseen. Ei sillä, että koskaan olisin Hongkongiin vielä kyllästynyt, mutta nyt innostukseni nousi jollekin ekstratasolle, jossa on vaaleanpunaisia linssejä ja sateenkaaria oksentavia yksisarvisia.

Katsokaa nyt, täällä on rappusia, puita ja mäkiä. Ja mun asuintaloni on vaaleanpunertava ja sen ikkunoista näkyy metsää.

Kadut on nimetty järkevästi: Eastern Street, Central Street, Western Street.

Tänne pääsee ratikalla ja bussilla. Töihin voi kävellä.

Ihmisiä ei yleensä ole liikaa. Sen sijaan kaduilla näkee kissoja (tai siis kyllä näköpiirissä aina ihmisiäkin on, ei tässä nyt missään Suomessa sentään olla).

Kun kiipeää ratikkapysäkiltä kotiin, niin jyrkimpään kohtaan on tuotu penkkejä. Ja peppu kiinteytyy.

Siinä kai tärkeimmät. Länsileiri kuittaa. 

aivan kuin taiwan

Jos en ihan väärin muista, niin ollessani kolmatta vuotta lukiossa kouluumme tuli vaihto-oppilas Taiwanista. Tyttö oli innoissaan siitä, ettei Suomessa tarvitse käyttää koulupukua, kouluun saa meikata ja hiuksia voi värjätä. Saattaa tosin olla, että kyseinen vaihto-oppilas olikin jostain muualta.

Suunnilleen näillä eväillä lähdimme viime viikolla Taiwaniin. Toisin sanoen suunnitelmia ja ennakkotietoja ei käytännössä ollut lukuun ottamatta muutaman maassa käyneen kaverin vinkkien kysymistä.

Hostellihuoneen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi varasimme lähtöpäivänä töiden jälkeen ja saapumisohjeet lentokentältä hostellille googlasimme bussissa matkalla lentokentälle. Viereisellä penkillä istunut nainen paljastui taipeilaiseksi matkaoppaaksi ja vinkkasi muutamasta suositusta nähtävyydestä.

Spontaani matkailutyyli vei meidät yöksi Keelungin, satamakaupunkiin, jossa oli iso Keelung-kyltti, aina auki olevat ruokamarkkinat ja valtava risteilylaiva. Junassa matkalla Taipeista tajusimme, ettemme lainkaan tienneet, missä hotellimme sijaitsee, puhelinyhteydet eivät toimineet eikä nettiä ollut käytössä. Keelung ei kuitenkaan pettänyt, sillä puhelimen muistista löytynyt kadunnimi näkyi juna-aseman kartassa. Pikkukaupungeissa on jotain söpöä.

Vietimme Taiwanissa viisi yötä yhteensä neljässä eri paikassa, joista vasta viimeisessä olimme ikkunallisessa huoneessa. Siihenkin asti huoneista tosin löytyi verhoilla peitetyt lasipinnat, joista ei kuitenkaan nähnyt läpi ja jotka sijaitsivat niin lähellä seuraavaa taloa, ettei luonnonvalo päässyt vihjaamaan vuorokaudenajasta.

Geoparkissa suojauduimme auringonpaahteelta sateenvarjolla kiinalaisturistien tapaan, kiipesimme näköalapaviljongin katolle ja hikoilimme.

Yömarkkinoilla maistelimme ilmaista ruokaa ja ostimme puoli-ilmaista. Täytimme Hongkongissa syntyneen juustovajeen mozzarellatikuilla ja valitsemalla juustovaihtoehdon kaikista mahdollisista ruokalajeista.

Kaupungeissa vertasimme näkymää vuorotellen Eurooppaan ja Manner-Kiinaan. Kierrätimme muovipulloja. Pujottelimme laulavien ja suitsukkeita polttavien ihmisten välissä temppelialueella. Kiipesimme elefanttivuorelle ja otimme kuvia Taipei 101:stä, koska niin kuuluu tehdä. Rankan sadekuuron alkaessa hyppäsimme bussiin, jonka määränpäätä emme tienneet. Kiersimme taidenäyttelyissä. Leimasimme. Kävimme joka toinen ilta jalkahieronnassa. Puhuimme näkemistämme ihmisistä. Lomailimme.

Ja sitten palasimme kotiin. Hongkongiin.