graduloma

Se oli joku ihan tavallinen työpäivä vuoden 2013 marras- tai joulukuussa, kun sain sähköpostiini varmistuksen siitä, että lähtö Hongkongiin on todella tapahtumassa. Turvallisuusselvitys oli hyväksytty, ja työsopimus makasi sähköpostilaatikossa.

Ihan ensimmäisenä ryntäsin viereisessä työhuoneessa istuvan työkaverini luo. Nyt se on varmaa, mä lähden Hongkongiin! Seurasi onnenhyppyjä ja hihkumista.

Ja sitten soitin äidille, jolle en ollut aiemmin kertonut paikan hakemista tai muistakaan vaiheista mitään. Äiti, mulla on uutisia.. Lähden tammikuussa Hongkongiin puoleksi vuodeksi.

Ensimmäinen kysymys, jonka äitini esitti: Miten sun gradun nyt käy?

En muista, mitä tuona alkutalvisena päivänä vastasin, mutta nyt voin kertoa: gradulleni kuuluu ihan hyvää. Hetki siinä meni, mutta nyt konetta on näppäilty ikkunalaudalta tuijottavan onnenkissan katseen alla sen verran, että tuotos on lähetetty esitarkastajien (toivottavasti) hellään huomaan.

Loppuviikkoina kirjoitustahtia nopeutti maaliskuussa varattu lomareissu Filippiineille, jonne ei huvittanut pakata mukaan gradustressiä. Lähetin gradun esitarkastukseen viime viikon perjantaina, ja lento Cebuun nousee huomisaamuna, joten tähän jäi vielä tällainen ekstraviikko työ- ja paperihommien hoitamiseen.

Filippiineillä jännitetään parhaillaan reilun vuorokauden päässä jylläävää taifuunia, jonka pitäisi kuitenkin iskeä kohdesaariamme pohjoisempaan. Keskiosiinkin mahdollisesti yltäviä sateisia kelejä varten lukulaite on kuitenkin ladattu täyteen kirjoja. Myös pääasialliseksi asuksi pakatut bikinit kestävät onneksi hyvin vettä.

kaikki kiva on vieläkin kielletty

Julkisessa liikenteessä matkustaminen on sen verran vakavaa puuhaa, että ilman ohjeita ei matkalle kannata lähteä.

Kuulutusten, lukuisten tarrojen, henkilökunnan ja kylttien sekä ruuduilla pyörivien varoitusten lisäksi löysin metroasemalta muutama päivä sitten 27-sivuisen Travel safely every day in MTR -esitteen, joka nimensä mukaisesti kertoo, miten julkisessa liikenteessä matkustetaan turvallisesti.

Osa kielloista on ihan järkeviä. Ei saa tupakoida eikä syödä tai juoda. Mutta nuo rangaistukset. Juomisesta tai syömisestä noin 200 euroa, tupakoinnista 500.

Tätä ovien väliin juoksemiskieltoa ei kyllä noudateta, ja sitten tulee taas lisäkuulutuksia. Metrossa harvoin on etenkään ruuhka-aikana muutenkaan hetkeä, jolloin jotain ei kuulutettaisi. Ovet sulkeutuvat, siirtykää vaunun keskivaiheille, ei saa juoda tai syödä, pitäkää kiinni kahvoista, joudumme odottelemaan sillä edellinen juna on vielä pysäkillä, seuraava pysäkki, varo rakoa junan ja laiturin välissä...

Esittelin jo aiemmin kiellon viedä metroon heliumpalloja tai lintuhäkkejä. Sen lisäksi myös yli 130 cm pitkän esineet ovat kiellettyjä. Toisessa kiellossa uhataan kaupustelijoita sakoilla.

Vihkosesta löytyi vielä lisäksi pari tärkeää kieltoa, joita en ole nähnyt kuvallisessa muodossa:

Do not release paper sky lanterns anywhere near railways lines

Never play, jostle, run or push anywhere in the MTR

Do not sit on the train floor

Toinen kieltokeskittymä ovat rullaportaat.

Rullaportaisiin saa ottaa aavekoiran tai sikiön, mutta ei matkalaukkua tai lastenvaunuja. 

Ei crocseja rullaportaisiin! Samaa mieltä.

Ja normiportaatkin (tämäkin metroasemalta).

Muitakin huvittavia kieltoja tai tapoja kieltää on taas osunut matkalle.

Älä donkkaa koriskentällä! 

Näitä tikapuita ei ole rakennettu kiivettäväksi. 

Vessaetiketti. 

Hei sääherra, kivipuistoihin ei sitten ukkosta.

Hui, pelottavaa.

Tätä kieltoa on vaikea vastustaa.

Pysykää turvassa, ihmiset! Julkisissa liikennevälineissä ja muualla.

the mask - naamio

Selvisin melkein kaksi kuukautta, kylmän ja kostean kauden ja kaikki, mutta sitten tauti iski. Ei mikään kovin paha, mutta yskin, aivastelin ja niistin. Nyt olo on jo parempi, mutta vielä viikko sitten tauti yritti tulla takaisin, innostui varmaan sateesta.

Sen lisäksi, että sairaana on todella ikävää, täällä en oikein edes kehtaa sairastaa. En todellakaan halua mennä metroon köhimään tai aivastella kadulla, en antaa rahoja nenä punaisena tai tarttua metron kahvaan juuri niistettyäni. Vielä en ole kuitenkaan hankkinut kasvosuojia, joita täällä näkee päivittäin. Kuulemma osa pitää niitä estääkseen oman tautinsa levittämisen, osa taas suojautuakseen muiden pöpöiltä. Jotkut eivät kuulemma ole jaksaneet meikata.

Kasvosuojan sijaan köhin huiviini, jollainen minulla on suunnilleen aina kaulassa. Jos vähänkin tunnen tarvetta aivastaa tai yskäistä, niin nostan huivin heti suun ja nenän eteen. Ja jos joku muu erehtyy lähelläni aivastamaan ilman suojaa, reagoin vaistomaisesti katsomalla pahasti. 

Painetta bakteerittomaan käytökseen tulee paitsi kanssakaupunkilaisilta, myös julkisiin liikennevälineisiin ja muihin julkisiin tiloihin asetetuista ohjeista, kielloista ja varoituksista. Jos on köhittävä, niin tee se nenäliinaan ja heitä liina heti seuraavaan roskikseen. Jos yskit, käytä hengityssuojainta. Sylkemisestä sakkoja. Syödä tai juoda ei saa, bakteerit leviävät ruuan välityksellä. Julkisten tilojen hisseissä, ovissa, hanoissa ja välillä seinissäkin kerrotaan, kuinka monta kertaa päivässä ne desinfioidaan.

Usein yksityiskohtaiset kiellot, säännöt ja ohjeet tuntuvat ihmisten aliarvioimiselta ja naurattavatkin, mutta on niissä välillä jotain järkeäkin.

11 vuotta sitten ei vielä oltu näin huolellisia. Tuolloin, keväällä 2013, manner-Kiinasta tullut lääkäri toi Hongkongiin mukanaan nopeasti leviävän virustaudin, SARSin. Hongkongissa SARS tappoi muutamassa kuukaudessa noin 300 ja sairastutti vajaa 2 000. Seitsemän miljoonan kaupungissa luvut eivät vaikuta järjettömiltä, mutta kyseessä on sentään paikka, jonka terveydenhuolto on maailman tehokkainta. Ei viruksen leviämistä olisi varmaan nykyisilläkään ohjeilla pystytty estämään, mutta tulee niistä ainakin luottavaisempi mieli.

CNN: Hong Kong and SARS: A city under siege

BBC: Sars legacy still felt in Hong Kong, 10 years on

The Diplomat: Armed With SARS Lessons, China Fights H7N9 Bird Flu

Yllä olevat kuvat ovat keskustan suurimmasta puistosta, johon on pystytetty muistomerkki SARS-potilaita hoitaneille lääkäreille, jotka menehtyivät itse viruksen seurauksena. Kuulostaa elokuvalta.

Nyt puhutaan taas lintuinfluenssasta, jota on esiintynyt Kiinassa ja muuallakin jo vuosia ellei vuosikymmeniä erilaisia versioina. Tämänhetkiset versiot eivät käsittääkseni leviä ihmisestä toiseen, vaan ainoastaan suorassa kosketuksessa siipikarjan kanssa, mutta ei varautuminen kai haittaakaan. Ja onhan ihan tavallisenkin flunssan tai influenssan leviämisen välttäminen hyvä syy suojata ja suojautua, pestä käsiä ja olla vähän ylivarovainen.

Suojaan siis nuhaisen nenän ihan mielelläni, yskin vain paperiin ja vältän ruuhkametroa, jos olo tuntuu kipeältä. Vaikka vain siksi, etten joudu pelkäämään, että joku läheisensä SARSille tai muulle leviävälle taudille menettänyt osuisi kanssani samaan tilaan aivastellessani ja pärskiessäni.

kaikki kiva on kielletty

Hongkongissa on niin monta ihmistä pienellä alueella, että edes jonkinlaisen järjestyksen ylläpitämiseksi muutama asia on ilmeisesti ollut pakko kieltää.

Kiellettyä on kuivattaa vaatteita vesisateessa.

Puistoon ei saa tuoda poliisikoiria tai koskettaa kukkia.

Kasvi- ja eläintieteelliseen puutarhaan pääsee, kunhan ei kävele liian nopeasti.

1 500 dollaria (noin 150 euroa) on ihan kohtuullinen sakko pulujen ruokkimisesta.

Syyte sylkemisestä, ok.

Ethän kahlaa tässä pienessä ja likaisessa lammessa, jossa ui isoja karppeja.

Lemmikkikalojen tai vesilintujen ulkoiluttaminen tässä lammessa voi johtaa 14 päivän vankeustuomioon.

Penkeillä ei saa maata. (Ehkä sen takia niin monet täällä ovat taitavia torkkumaan esimerkiksi seisaltaan ruuhkametrossa.)

Ei saa kalastaa räjähteillä, sähköllä tai myrkyllä.

Liharuoka kielletty!

Mieti vesipuhveleiden parasta.

Rannalla saa oikeastaan vain uida ja ottaa aurinkoa.

"Eating or drinking is not allowed on trains or in the paid areas of stations."
kuulutus metrossa

"Please hold the handrail, don't keep your eyes only on your mobile phone"

kuulutus Hongkongin metron liukuportaissa