rikkaat (rakkaat) mannerkiinalaiset

Hongkongissa ollaan montaa mieltä mannerkiinalaisista, mainlandereista. Etenkin niistä rikkaista turisteista, jotka tulevat Hongkongiin päiväksi täyttämään matkalaukkunsa maitojauheella, koruilla, kelloilla ja kosmetiikalla.

Eikä ihme, että puhetta riittää, sillä vuonna 2013 Hongkongissa vieraili noin 40 miljoonaa mannerkiinalaista turistia. Kiinalaisten määrä kaikista Hongkongissa käyneistä matkailijoista oli 75 prosenttia. Vuodesta 2012 kasvua kiiinalaisturistien määrässä oli melkein 17 %. (Vertailua helpottaa tieto, että koko Suomessa kävi vuonna 2012 noin 7,6 miljoonaa ulkomaista matkailijaa.)

Eivätkä hongkongilaiset ole asenteensa kanssa yksin. Kiinalaisilla turisteilla on ainakin paikoittain niin huono maine, että jopa presidentti Xi Jinping on puuttunut asiaan ja kannustanut maansa kansalaisia käyttäytymään paremmin matkustaessaan ulkomailla (joihin Hongkongia ei toki etenkään Pekingistä katsoen lueta). Näin presidentti ohjeisti: Älä heitä vesipulloja kaikkialle. Älä vahingoita koralleja. Syö vähemmän pikanuudeleita ja enemmän paikallista ruokaa.

Oli mannerkiinalaisista turisteista mitä mieltä tahansa, ilman heitä Hongkong ei olisi samanlainen.

Matkalaukkujen määrä Hongkongin kaduilla olisi radikaalisti pienempi. Ei olisi laukkuvarikkoja kauppojen ulkopuolella tai metroasemien kuulutuksia, joissa muistutetaan suurten kantamusten kanssa kulkevia käyttämään hissiä rullaportaiden sijaan. Ihmismassoissa ei voisi kätevästi kulkea matkalaukkuja rullaavien perässä ja toisaalta taas ei tarvitsisi kompastella äkkipysähteleviin laukkuihin.

They see me rollin', they hatin'.

Ei olisi kellokauppoja ihan joka puolella. Joka korttelissa, joka kadulla. Vieri vieressä ja päällekkäin.

Maitojauhetölkkejä ei olisi kasattu jokaiseen myymälään. Oli kyseessä sitten ruokakauppa, kosmetiikkamyymälä, apteekki tai matkamuistokoju, on sieltä mahdollista ostaa maitojauhetta isoissa tölkeissä. Vuonna 2013 maitojauheen vientiä Hongkongista Kiinaan rajoitettiin, sillä suuren kiinalaiskysynnän vuoksi hongkongilaisäitien oli vaikea löytää tiettyjen merkkien maitojauhetta vauvoilleen. Vientirajaksi henkilöä kohden asetettiin kaksi suurta tölkkiä eli 1,8 kg jauhetta. Lainrikkojia voi odottaa enintään kahden vuoden linnareissu ja 500 000 HKD:n (eli noin 50 000 euron) sakko. Maitojauhe on vakava asia.

Hongkong olisi värittömämpi. Työssäkäyvät hongkongilaiset luottavat vaatevalinnoissaan mustaan, etenkin bisnesalueilla univormu on hyvin tummanpuhuva. Mannerkiinalaisista matkailijoista rohkeimmat sen sijaan pukeutuvat kukkakuvioiseen paitaan ja pilkullisiin housuihin, heittävät kaulaan raidallisen huivin ja kihartavat tukkansa suureksi.

k i i n a

Olen takaisin Hongkongissa. En tiedä, kuinka kauan, mutta toistaiseksi. Tänään, huomenna ja ensi viikollakin. Tuntuu hyvältä.

Myös Kiina oli minulle hyvä, ihmiset siellä enimmäkseen ystävällisiä ja muut reissaajat mukavia.

Näin ja koin, tein ja olin.

Oikeaa kameraa en kauheasti jaksanut kantaa mukana, mutta silloin kuin kannoin, niin tältä se näytti.

ketjuja ja kokista

junavaunussa on tunnelmaa

Istun parhaillaan junassa Pekingistä Xi'aniin. Matkaa on nyt takana puoli tuntia, edessä noin 14 ja puoli.

Näin olen ajatellut matkan sujuvan (ja näin se sujui):



1. Koska en puhu tai ymmärrä kiinaa käytännössä lainkaan, aion vain keskittyä hymyilemään kaikille puheille pyrkijöille.

(Tätä käytin heti matkanaapureiheni, joiden kanssa sain poseerata kaverikuvissa ennen kuin juna edes liikahti. Ja uudelleen monta kertaa matka varrella, esimerkiksi esitellessäni numeropelin sääntöjä vieruskaverille ja saman pöydän ympärillä istuvien tutkiessa lukulaitettani.) 

2. Evääksi olen pakannut vettä, leipää, helposti kuorittavia hedelmiä (täällä myydään satsumia elokuussa!) ja sipsejä. Turvallista ruokaa, etten vain joudu tutustumaan junan toilettiin liian useasti. 

(Näillä mentiin. Perillä oli nälkä! Lähes kaikki kanssamatkustajat söivät illalliseksi nuudelikupin, johon sai kuumaa vettä junasta.)

3. Koska 15 tunnin aikana on kuitenkin pakko käydä vessassa ainakin kerran tai pari, repusta löytyy vessapaperia, kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä. 

(Kävin vessassa ensimmäisen kerran puoli seitsemältä, uudelleen puolen yön aikoihin ja vielä aamuyöllä. Kaikilla kerroilla kyykkyvessa oli ihan siedettävässä kunnossa, joskaan ylimääräistä aikaa siellä ei tehnyt mieli viettää. Sen sijaan teki mieli puunata jalassa olleet sandaalit huolella hostellille päästyäni.)



4. Ajan aion saada kulumaan nukkumalla (onneksi ikkunapaikka), lukemalla (kevyen viihdyttäviä kirjoja ja Kiina-matkaopas) ja puhelimen peleillä. 

(Tämän lisäksi katselin karuja maisemia ja masentavia kaupunkeja. Pöytätoverini pelasivat korttia ja kutsuivat minutkin ystävällisesti mukaan, mutta säännöt eivät pelkällä seuraamisella auenneet. Käytävän toisella puolella naisporukka lauloi ja tanssi.)

5. Nukkumisen ja lukemisen mahdollistan mp3-soittimella ja etenkin sen kuulokkeilla, jotka blokkaavat ulkopuoliset äänet melko tehokkaasti. 

(Matkatoverit ilostuttivat äänekkään puhumisen lisäksi muun muassa popmusiikilla - iltaseitsemän tanssihetki pidetään vaikka junassa istuen - sekä yhteislaululla, joten kuulokkeet pysyivät korvilla melkein koko matkan. Lukuun ottamatta niitä muutamaa kertaa, jolloin joku uskaltautui puhuttelemaan Ymmärtämisen suhteen ei kyllä paljon ollut väliä sillä, että kuulenko vai en.)



6. Mikäli kuitenkin alkaa ärsyttää tai ahdistaa, aion ajatella Xi'anissa odottavia terrakottasotilaita ja ruokatoreja, sunnuntain nopeaa lentoa Guiliniin ja Yangshuota, jossa aion pyöräillä pyllyni kipeäksi riisipeltojen keskellä ja poiketa kokiksella vanhoissa maalaiskylissä.

(Nyt olen siis jo perillä Xi'anissa ja onnellisena ja suihkunraikkaana hostellissa. Seuraavaksi aamupala ja sitten terrakottasotilaat.)

suuri kiinalainen muuri

Suhteeni vanhoihin rakennelmiin on joskus vähän ongelmallinen. Ja nyt puhutaan siis sellaisista satoja tai tuhansia vuosia vanhoista jutuista, joita on sittemmin kunnostettu ja muokattu turistinähtävyyksiksi. Sellaisista kuin Kairon pyramidit (lähiön laitamilla oli vaikea uskoa, että edessä on jotain oikeasti vanhaa), Petran aavikkokaupunki (kanjonin mutkan jälkeen avautunut näkymä oli kieltämättä vau), Rooman Colosseum (ihan kiva, kiinnostavia tarinoita), Ateenan Akropoliis (muistan lähinnä kovan tuulen ja historiankirjoista tutut pylväät) ja Kiinan muuri.

Kiinan muuri, jolla vierailin eilen.

Aamukuudelta starttasi yli kolme tunnin bussimatka Jinshanliing. Perillä odotti valtava ja hiljainen muuri keskellä ei mitään.

Ja se oli ihan mahtavaa!

Olo oli pieni, kun sekä muuri että jylhä luonto jatkuivat pidemmälle kuin oma näkö. Kolme tuntia meni äkkiä, ja olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Kulkea kunnostettuja ja kunnostamattomia osuuksia, istua tornin huipulla katsomassa kaukaisuuteen, etsiä yhä valokuvauksellisempia paikkoja, hikoilla helteessä ja olla rauhassa.

Olla vaan ja ehkä välillä miettiä jotain, jos huvittaa. Kuten vaikka sitä, että kuinka monta miestä muurilla kerrallaan vartioi ja että eivätkö mongoliaiset olisi pysyneet poissa kevyemmälläkin suojarakennelmalla.

ni hao

Niin vaihtui ng goi xie xieksi, dim sumit Pekingin ankaksi ja Hongkong Pekingiksi. Englanninkieliset tekstit metroissa kuitenkin pysyivät, samoin parveilevat kiinalaisturistit. Tänään näin yhden 7 elevenin. 

Tulin Pekingiin torstaina. Kolmessa päivässä olen ehtinyt lievästi pettyä Kiellettyyn kaupunkiin, mutta ihastella sen kattoja läheisen kukkulan katolta. Olen veneillyt Kesäpalatsin puutarhassa ja eksynyt hutonkialueella. Olen ollut juhlimassa kattoterassilla ja joutunut sinne päästäkseen pyytämään sotilailta apua taksin pysäyttämisessä nuorten länkkäreiden porukalle. Hostellille palatessamme todistimme, kuinka Tiananmenin aukio on täynnä kiinalaisturisteja jo ennen aamuviittä. Olen poseerannut valokuvissa kiinalaislasten kanssa ja nyökytellyt ymmärtämättä lainkaan, mitä minulle sanotaan. Olen syönyt sitä paikallista ankkaa (nam!) ja hengannut hostellin baarissa.

Huomenna aion vaikuttua Kiinan muurista.

Keskiviikkona jatkan Xi'aniin, jossa odottavat ainakin terrakottasotilaat, pyöräily kaupunkia ympäröivällä muurilla, muslimien ruokatori ja ehkä vaellus läheisellä vuorella. Tietokonetta ei ole mukana, joten luvassa lienee myös lukemista ja mietiskelyä. 

Jatkosta en tiedä, mikä on tosin vähän huono juttu, sillä junat ovat loppuunmyytyjä ellei viikoiksi niin ainakin päiviksi eteenpäin. Kaikki ehdotukset reitistä takaisin Hongkongiin ovat siis erittäin tervetulleita!