Niin vaihtui ng goi xie xieksi, dim sumit Pekingin ankaksi ja Hongkong Pekingiksi. Englanninkieliset tekstit metroissa kuitenkin pysyivät, samoin parveilevat kiinalaisturistit. Tänään näin yhden 7 elevenin.
Tulin Pekingiin torstaina. Kolmessa päivässä olen ehtinyt lievästi pettyä Kiellettyyn kaupunkiin, mutta ihastella sen kattoja läheisen kukkulan katolta. Olen veneillyt Kesäpalatsin puutarhassa ja eksynyt hutonkialueella. Olen ollut juhlimassa kattoterassilla ja joutunut sinne päästäkseen pyytämään sotilailta apua taksin pysäyttämisessä nuorten länkkäreiden porukalle. Hostellille palatessamme todistimme, kuinka Tiananmenin aukio on täynnä kiinalaisturisteja jo ennen aamuviittä. Olen poseerannut valokuvissa kiinalaislasten kanssa ja nyökytellyt ymmärtämättä lainkaan, mitä minulle sanotaan. Olen syönyt sitä paikallista ankkaa (nam!) ja hengannut hostellin baarissa.
Huomenna aion vaikuttua Kiinan muurista.
Keskiviikkona jatkan Xi'aniin, jossa odottavat ainakin terrakottasotilaat, pyöräily kaupunkia ympäröivällä muurilla, muslimien ruokatori ja ehkä vaellus läheisellä vuorella. Tietokonetta ei ole mukana, joten luvassa lienee myös lukemista ja mietiskelyä.
Keskiviikkona jatkan Xi'aniin, jossa odottavat ainakin terrakottasotilaat, pyöräily kaupunkia ympäröivällä muurilla, muslimien ruokatori ja ehkä vaellus läheisellä vuorella. Tietokonetta ei ole mukana, joten luvassa lienee myös lukemista ja mietiskelyä.
Jatkosta en tiedä, mikä on tosin vähän huono juttu, sillä junat ovat loppuunmyytyjä ellei viikoiksi niin ainakin päiviksi eteenpäin. Kaikki ehdotukset reitistä takaisin Hongkongiin ovat siis erittäin tervetulleita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti