Suhteeni vanhoihin rakennelmiin on joskus vähän ongelmallinen. Ja nyt puhutaan siis sellaisista satoja tai tuhansia vuosia vanhoista jutuista, joita on sittemmin kunnostettu ja muokattu turistinähtävyyksiksi. Sellaisista kuin Kairon pyramidit (lähiön laitamilla oli vaikea uskoa, että edessä on jotain oikeasti vanhaa), Petran aavikkokaupunki (kanjonin mutkan jälkeen avautunut näkymä oli kieltämättä vau), Rooman Colosseum (ihan kiva, kiinnostavia tarinoita), Ateenan Akropoliis (muistan lähinnä kovan tuulen ja historiankirjoista tutut pylväät) ja Kiinan muuri.
Kiinan muuri, jolla vierailin eilen.
Aamukuudelta starttasi yli kolme tunnin bussimatka Jinshanliing. Perillä odotti valtava ja hiljainen muuri keskellä ei mitään.Ja se oli ihan mahtavaa!
Olo oli pieni, kun sekä muuri että jylhä luonto jatkuivat pidemmälle kuin oma näkö. Kolme tuntia meni äkkiä, ja olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Kulkea kunnostettuja ja kunnostamattomia osuuksia, istua tornin huipulla katsomassa kaukaisuuteen, etsiä yhä valokuvauksellisempia paikkoja, hikoilla helteessä ja olla rauhassa.Olla vaan ja ehkä välillä miettiä jotain, jos huvittaa. Kuten vaikka sitä, että kuinka monta miestä muurilla kerrallaan vartioi ja että eivätkö mongoliaiset olisi pysyneet poissa kevyemmälläkin suojarakennelmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti