Selvisin melkein kaksi kuukautta, kylmän ja kostean kauden ja kaikki, mutta sitten tauti iski. Ei mikään kovin paha, mutta yskin, aivastelin ja niistin. Nyt olo on jo parempi, mutta vielä viikko sitten tauti yritti tulla takaisin, innostui varmaan sateesta.
Sen lisäksi, että sairaana on todella ikävää, täällä en oikein edes kehtaa sairastaa. En todellakaan halua mennä metroon köhimään tai aivastella kadulla, en antaa rahoja nenä punaisena tai tarttua metron kahvaan juuri niistettyäni. Vielä en ole kuitenkaan hankkinut kasvosuojia, joita täällä näkee päivittäin. Kuulemma osa pitää niitä estääkseen oman tautinsa levittämisen, osa taas suojautuakseen muiden pöpöiltä. Jotkut eivät kuulemma ole jaksaneet meikata.
Kasvosuojan sijaan köhin huiviini, jollainen minulla on suunnilleen aina kaulassa. Jos vähänkin tunnen tarvetta aivastaa tai yskäistä, niin nostan huivin heti suun ja nenän eteen. Ja jos joku muu erehtyy lähelläni aivastamaan ilman suojaa, reagoin vaistomaisesti katsomalla pahasti.
Painetta bakteerittomaan käytökseen tulee paitsi kanssakaupunkilaisilta, myös julkisiin liikennevälineisiin ja muihin julkisiin tiloihin asetetuista ohjeista, kielloista ja varoituksista. Jos on köhittävä, niin tee se nenäliinaan ja heitä liina heti seuraavaan roskikseen. Jos yskit, käytä hengityssuojainta. Sylkemisestä sakkoja. Syödä tai juoda ei saa, bakteerit leviävät ruuan välityksellä. Julkisten tilojen hisseissä, ovissa, hanoissa ja välillä seinissäkin kerrotaan, kuinka monta kertaa päivässä ne desinfioidaan.
Usein yksityiskohtaiset kiellot, säännöt ja ohjeet tuntuvat ihmisten aliarvioimiselta ja naurattavatkin, mutta on niissä välillä jotain järkeäkin.
11 vuotta sitten ei vielä oltu näin huolellisia. Tuolloin, keväällä 2013, manner-Kiinasta tullut lääkäri toi Hongkongiin mukanaan nopeasti leviävän virustaudin, SARSin. Hongkongissa SARS tappoi muutamassa kuukaudessa noin 300 ja sairastutti vajaa 2 000. Seitsemän miljoonan kaupungissa luvut eivät vaikuta järjettömiltä, mutta kyseessä on sentään paikka, jonka terveydenhuolto on maailman tehokkainta. Ei viruksen leviämistä olisi varmaan nykyisilläkään ohjeilla pystytty estämään, mutta tulee niistä ainakin luottavaisempi mieli.
Yllä olevat kuvat ovat keskustan suurimmasta puistosta, johon on pystytetty muistomerkki SARS-potilaita hoitaneille lääkäreille, jotka menehtyivät itse viruksen seurauksena. Kuulostaa elokuvalta.
Nyt puhutaan taas lintuinfluenssasta, jota on esiintynyt Kiinassa ja muuallakin jo vuosia ellei vuosikymmeniä erilaisia versioina. Tämänhetkiset versiot eivät käsittääkseni leviä ihmisestä toiseen, vaan ainoastaan suorassa kosketuksessa siipikarjan kanssa, mutta ei varautuminen kai haittaakaan. Ja onhan ihan tavallisenkin flunssan tai influenssan leviämisen välttäminen hyvä syy suojata ja suojautua, pestä käsiä ja olla vähän ylivarovainen.
Suojaan siis nuhaisen nenän ihan mielelläni, yskin vain paperiin ja vältän ruuhkametroa, jos olo tuntuu kipeältä. Vaikka vain siksi, etten joudu pelkäämään, että joku läheisensä SARSille tai muulle leviävälle taudille menettänyt osuisi kanssani samaan tilaan aivastellessani ja pärskiessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti