Esimerkki: alle 50 metrin matkalla kadun alusta kotiovellemme tällä puolella tietä on pelkästään katutasolla ainakin kaksi ravintolaa, pelihalli, tanssikoulu, hierontapaikka, autokorjaamo, tyhjä liiketila, lamppukauppa, rehellinen jääkaappi- ja insinööripalvelu, urheilutila, eläinlääkäri sekä joku rahaan liittyvä liike.
Aamuisin kadunpätkällä istuu vanha nainen, jota en näe koskaan muulloin. Joukko miehiä odottelee jotain, ehkä kyytiä saapuvaksi. Ravintoloiden tarjoilijoilla on erikoiset essut. Papat pelaavat tammea pöydällä, jolla yleensä säilytetään yhden herran ompelukonetta ja muita aarteita. Toisella puolella katua syödään aamiaiseksi riisiä.
Aivan ulko-ovemme toisella puolella on oranssi ravintola ja toisella non-profit eläinlääkäriklinikka. Klinikalle on usein iltamyöhäänkin kova jono, ja joskus eläimet pitävät surkeaa ääntä odotellessaan hoitoa. Ulinan ja vikinän lisäksi neljännen kerroksen huoneeseeni kuuluu äänekästä räkimistä sekä autojen torvia. Tätä kirjoittaessa kadulta kantautuu Vaaleanpunaisen pantterin tunnari. Ei edes yllätä
Kotikadullani ei ikinä pelota. Aina on ihmisiä, valoisa kioski on auki ympäri vuorokauden ja yleensä kukaan ei kiinnitä huomiota.
Kun jatkaa katua parikymmentä metriä, löytyvät samasta risteyksestä käyttämäni pesula sekä vihanneskoju. Kämppikseni suositteli näitä, enkä ole nähnyt syytä vaihtaa.
Pesulassa 1-6 pyykkipaunan muuttuminen puhtaiksi, lämpimiksi, viitatuiksi ja tuoksuviksi maksaa 22 dollaria (reilu 2 euroa), viikon pyykit lakanoineen ja pyyhkeineen reilu kolmekymppiä. Vakiopesulan hyviä puolia on myös se, että liikkeen ystävälliset ja tehokkaat työntekijät tietävät jo, että tuolle länsimaalaiselle ja kiinaa osaamattomalle tytölle ei tarvitse enää osoitella kalenterista, että milloin pyykit ovat valmiita, tai ympäröidä kuitista hintaa. Kyllä se jo osaa.
Vihanneskojulla tiedetään kaikki juorut, joten ensimmäistä kertaa siellä käydessäni kämppikseni sai vastailla kysymyksiin tuosta uudesta tytöstä. Kämppikseni kiinalla sain tittelikseni ystävä.
Matkalla on lemmikkikauppa, jonka ikkunassa on pieniä koiranpentuja ja kissanpoikasia häkeissään. Se on vähän surullista, mutta aika söpöä. Joskus kun töiden jälkeen ärsyttää, kuljen kotimatkalla ikkunan kautta. Leikkivien karvapallojen ihailu yhdessä paikallisten pappojen ja teinityttöjen kanssa yleensä piristää.
Tällaista täällä siis on, yhdessä maailman tiiviimmin asutuista kaupunginosista. Pyykit kuivataan ikkunan ulkopuolella (näin tekee siis se enemmistö, joka ei tosiaankaan vie vaatteitaan pesulaan), kaikilla on ilmastointilaitteet, verhot ovat yleensä kiinni ja parvekkeilla ja katoilla kasvaa kaikenlaista. Autot parkkeerataan kahteen riviin ja metroasemalle oikaistaan 7/11:n läpi. Kulmassa on alkoholikauppa, joka myy mannerkiinalaisille hienoja juomia ilman luksusveroa. Heti sen vieressä on tiskaustila, johon lähiravintola kärrää likaiset astiansa ohi toisen ravintolan kala- ja äyriäisastioiden.
Mielestäni tämä on kiva katu. Pidän myös asunnostani, metroasemastani ja kämppiksestäni. Alkuperäinen ajatukseni oli asua tässä kolme kuukautta, joista nyt on mennyt jo kaksi. Pian pitäisikin päättää, mitä aion tehdä. Saan kyllä jäädäkin, mutta myös muut alueet kiinnostaisivat. Voisin nähdä itseni esimerkiksi trendikkäässä mutta kuitenkin perinteisessä Sheung Wanissa, samoin vaikkapa itäisemmässä Tin Haussa tai North Pointissa.
Nyt päätöksiä, nainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti