tiistai 25. maaliskuuta 2014

happy heppa


Omistan huivin, jossa on hevosen kuvia. Ala-asteella leikimme naapurin Kaisan kanssa välitunnilla heppoja laukkaamalla rappusia ylös, alas ja vierestä. Kerran lapsena istuin ponin selässä, kun sitä talutettiin. Hyvällä ystävälläni on hevonen.

Siinä on tiivistettynä suhteeni hevosiin. Eikä edes kovin tiivistettynä, sillä en ole koskaan ollut heppatyttöjä.

Eipä siis kai ihme, että kun muutama viikko sitten olin lupautunut lähtemään mukaan Happy Valleyn horse raceihin, luulin vielä päivällä meneväni raveihin. Kun mainitsin tästä suomalaiselle työkaverilleni, hän kiltisti korjasi hississä erehdykseni kysymällä "ai laukkakisoihin". Juu, laukkakisoihinhan minä.

Kämppiksenikin auttoi minua valmistautumisessa kertomalla, että siellä hevoset juoksee rataa ympäri. Ok.

Paikan päällä en kuitenkaan jäänyt kiinni tietämättömyydestäni, sillä Happy Valleyn jokakeskiviikkoisissa laukkakisoissa tuntuu olevan enemmän kyse rennosta yhdessäolosta, oluesta ja fiiliksestä kuin varsinaisesti hevosista. Happy Valleysta löytyy esimerkiksi McDonald's ja grilliruokaa, oluttelttoja ja viininmaistelua – ja jos pennosensa haluaa sijoittaa vaikkapa vedonlyöntiin, niin alueelle voi tulla myös omien ruokien ja juomien kanssa.


Ylipäätään kaikki on kovin rentoa. Sisään tullaan kuin metroon: samanlaiset portit ja 10 dollarin maksu hoituu Octopus-kortilla. Toisella kerralla mentiin ysin (tai ehkä puoli kymmenen) jälkeen, jolloin mies liivissä huitoi meidät ilmeiseksi sisään. Jos olet kuten minä ja yhdistät laukkakisat mielessäsi kesämekkoihin, näyttäviin hattuihin ja nurmikkoon uppoaviin korkokenkiin, niin Happy Valleyssa tämän voin unohtaa ja korvata yhdistelmällä converset, farkut ja t-paita.

Alhaalla on ravintoloita, juomakojuja, esiintyjiä ja paljon ihmisiä, mutta suosittelen käymään myös seitsemännen kerroksen parvella, jonne pääsee vedonlyöntitilasta vasemmalle sijaitsevilla hisseillä. Näkymä korkeiden kerrostalojen ympäröimään laukkarataan on hieno.

Niin juu ja se vedonlyönti. Kerran sijoitin kympin eli euron, hevosella oli joku hauska nimi ja toisessa sarakkeessa B jotain ja toisessa A jotain. Ei voitettu.

En ole vieläkään sen enempää heppatyttö kuin tänne tullessani, mutta laukkakisoissa olen käynyt nyt kahdesti. Helsingissä tykkäsin käydä keskiviikkoisin leffassa, täällä laukkakisoissa. Kulttuuriero kai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti