maanantai 25. toukokuuta 2015

suomessa


No niin, olen takaisin Suomessa.

Vieläkään se ei tunnu ihan todelliselta. Melkein puolitoista vuotta on pitkä aika.

Maanantaina puhuin ruokakaupan myyjälle englantia. Huomasin erehdykseni parin sanan jälkeen, mutta vedin tyylillä loppuun asti.

Ensimmäinen viikko kului työnhakuun, siskontytön kanssa hengailuun, kuulumisten päivittämiseen ja raikkaan ilman hengittämiseen.

Henkäys kerrallaan takaisin helsinkiläiseksi.

perjantai 8. toukokuuta 2015

palmuja ja mangoja

Viimeksi kerroin lähteväni Filippiineille, jonne oli juuri annettu taifuunivaroitus. Ja noin vain jätin sitten kertomatta, että taifuuni ei vaikuttanut lomaamme missään määrin, ja takaisin Hongkongissakin ollaan oltu jo melkein kuukausi.

Sen kuukauden aikana piti kirjoittaa gradun viimeinenkin versio valmiiksi (nyt työ odottaa enää laitoksen pedagogisen johtajan hyväksyntää), joten tänne eivät sanat kai enää riittäneet.

Nytkin aion kirmata Hongkongin hikiseen perjantai-iltaan, joten heitän tänne vain lomavideon. Toivottavasti siitä välittyy edes osa Filippiinien kauneudesta, mangojen mehukkuudesta, vesien kirkkaudesta ja paikallisten ystävällisyydestä.


Philippines / Cebu and Bohol from Laura on Vimeo.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

graduloma


Se oli joku ihan tavallinen työpäivä vuoden 2013 marras- tai joulukuussa, kun sain sähköpostiini varmistuksen siitä, että lähtö Hongkongiin on todella tapahtumassa. Turvallisuusselvitys oli hyväksytty, ja työsopimus makasi sähköpostilaatikossa.

Ihan ensimmäisenä ryntäsin viereisessä työhuoneessa istuvan työkaverini luo. Nyt se on varmaa, mä lähden Hongkongiin! Seurasi onnenhyppyjä ja hihkumista.

Ja sitten soitin äidille, jolle en ollut aiemmin kertonut paikan hakemista tai muistakaan vaiheista mitään. Äiti, mulla on uutisia.. Lähden tammikuussa Hongkongiin puoleksi vuodeksi.

Ensimmäinen kysymys, jonka äitini esitti: Miten sun gradun nyt käy?

En muista, mitä tuona alkutalvisena päivänä vastasin, mutta nyt voin kertoa: gradulleni kuuluu ihan hyvää. Hetki siinä meni, mutta nyt konetta on näppäilty ikkunalaudalta tuijottavan onnenkissan katseen alla sen verran, että tuotos on lähetetty esitarkastajien (toivottavasti) hellään huomaan.

Loppuviikkoina kirjoitustahtia nopeutti maaliskuussa varattu lomareissu Filippiineille, jonne ei huvittanut pakata mukaan gradustressiä. Lähetin gradun esitarkastukseen viime viikon perjantaina, ja lento Cebuun nousee huomisaamuna, joten tähän jäi vielä tällainen ekstraviikko työ- ja paperihommien hoitamiseen.

Filippiineillä jännitetään parhaillaan reilun vuorokauden päässä jylläävää taifuunia, jonka pitäisi kuitenkin iskeä kohdesaariamme pohjoisempaan. Keskiosiinkin mahdollisesti yltäviä sateisia kelejä varten lukulaite on kuitenkin ladattu täyteen kirjoja. Myös pääasialliseksi asuksi pakatut bikinit kestävät onneksi hyvin vettä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

viikonpäiviä


Viime viikkoina olen nähnyt enemmän läppärin ruutua kuin mitään muuta. Gradu ja työt tarkoittavat samaa ruudun tuijottamista, näppäimistön naputtelua, lukemista ja kirjoittamista. Kolmen vuoden on-off-suhteeni gradun kanssa on tosin tulossa päätökseen: työ on tarkoitus saada esitarkastukseen vielä ennen pääsiäistä. Huh. Välillä motivaatiota ovat koetelleet auringonpaiste ja 25 asteen lämpötilat, mutta luotan siihen, että kevät on parin viikon päästäkin.


Viikonloppuni ovat sen sijaan näyttäneet vaelluksilta, ystäviltä, vilaukselta LKF:ää, taidenäyttelyiltä, päämäärättömältä kävelyltä, kahviloilta ja kevään ensimmäiseltä rantapäivältä. Eilen oli tähän asti yksi vuoden kesäisimmistä päivistä, ja kaveriporukasta moni oli menossa rannalle. Olimme suunnitelleet vaellusta, ja koska valinta kahden välillä oli patisi vaikea myös epäreilu, päätimme yhdistää molemmat. Wilson trailin kakkososuus vastapäivään reippailtuna päättyi 10 minuutin bussimatkan päähän Repulse Baysta, ja saavuimme rannalle hikisinä ja energisinä muiden haukotellessa vielä venähtänyttä perjantai-iltaa. Voitto!

Sunnuntaisin voi hyvin yhdistää viikon ja viikonlopun perinteet. Nukkua vähän myöhempään, käydä aamiaisella kahvilassa ja siirtyä toiseen kone kainalossa. Kowloonin puolen paras ilmainen wifi yhdistettynä tilavaan kahvilaan ja virtapistokkeisiin muuten löytyy osoitteesta Nathan Road 380 Jordanin ja Yau Ma Tein metroasemien puolivälistä. Taylor Swift soi ehkä vähän liian kovalla ja takana olevassa pöydässä joku leikkaa kynsiään, mutta jostainhan on muistettava, että ollaan Kiinassa. Tavallaan.

Kello on kohta kaksi, ja tänään valmistuu gradun arviointiluku. Sen jälkeen voisi jatkaa sunnuntaita vaikka markkinakäynnillä ja maitoteellä.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

mangoja, kissa ja pari muuta asiaa


Mmmm. Mangoja saa taas kaikkialta. Ne ovat kuin aurinkoita Hongkongin viime aikoina vallanneen harmauden keskellä. Kuorintataidoissani on ehkä vielä vähän hiottavaa, mutta menee se näinkin sotatessa ja hedelmälihaa siemenen ympäriltä imeskellessä.


Tässä on Hongkongin kuuluisin kissa ja hänen harmaa siskonsa/tyttöystävänsä. Herran nimi on Brother Cream ja koti sekatavarakioski Tsim Sha Tsuin kaupunginosassa. Kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi Times Square -ostoskeskuksen aukiolle pystytettiin suuri karvainen näköispatsas kissasta. Havaintojeni mukaan sen edessä kuului ottaa selfieitä, joten niin tein minäkin. Seuraavana päivänä kävimme moikkaamassa ihan naapurissa majailevaa patsaan esikuvaa, joka tuli kuuluisaksi oltuaan jokunen vuosi kadoksissa melkein kuukauden. Sittemmin kissalta/kissasta on ilmestynyt muun muassa kirja ja lukuisia lahjatavaratuotteita, ja hän on tähdittänyt esimerkiksi Nikonin mainoskampanjaa. Brother Cream on myös Facebookissa ja Instagramissa: @creambrother_thecat.


Viime sunnuntaina kiipesin Hongkongin toiseksi korkeimmalle huipulle, 934-metriselle Lantau Peakille. Matkalla oli paljon portaita ja perillä sumuista, mutta totally worth it. Tänään toivottavasti uudestaan, jos työt antavat periksi.


Yksi helmikuun parhaita uutisia oli se, että indonesialaista kotiapulaistaan pahasti pahoinpidellyt ja orjuuttanut hongkongilaisnainen todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen. Hongkongissa on yli 200 000 ulkomaista kotiapulaista, joista valtaosa on kotoisin Filippiineiltä tai Indonesiasta. Lain mukaisesti kotiapulaisten tulee asua työnantajansa kotona, joka järjestöjen mukaan johtaa välillä hirvittäviin ylilöynteihin työntajan puolelta. Erwiana eli kuukausia orjuutta vastaavissa oloissa pääsemättä poistumaan kotoa, koki jatkuvaa pahoinpitelyä ja rääkkäystä ja näki nälkää. Suurin osa vastaavista tapauksista ei ikinä tule julki, Erwiana oli erittäin rohkea kertoessaan kohtelustaan julkisesti.


Loppukevennyksenä vielä Hongkongin metron uudet ohjeet. Do-do-do = pysähdy, ding-dong = päästä poistuvat matkustajat ulos. Nyt on helppoa!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

kirjavinkki: crazy rich asians


Tuttuni kuvaili Hongkongia kerran sanomalla, että täällä on maailman kalleinta ja maailman halvinta. Maailman halvin ei ehkä monenkaan asian suhteen pidä paikkaansa, mutta lausahdus kertoo jotain Hongkongin eri puolista. On älytöntä luksusta ja huoletonta kuluttamista, eliitille rajattuja klubeja ja maailman kalleimpia hotellisviittejä. Sitten on se toinen, vaatimattomampi puoli nuudeliannoksineen ja ahtaine asuntoineen.

Kevin Kwanin vuonna 2013 ilmestynyt kirja Crazy Rich Asians kertoo ensimmäisestä puolesta.

Crazy Rich Asians alkaa vuoteen 1986 sijoittuvalla prologilla, jossa vanhan rahan singaporelais-/kiinalaisperhe, Youngit, kohtaa rasismia lontoolaisessa ökyhotellissa, ja tästä kimmastuneena ostaa siltä istumalta koko hotellin.

Tämä on vasta alkua.

2010-luvulla Nicholas Young asuu tyttöystävänsä Rachel Chun (ABC eli American-born Chinese) kanssa New Yorkissa, jossa molemmat työskentelevät yliopistoprofessoreina ja elävät tavallista keskiluokkaista elämää. Singaporessa Nicholaksen paras ystävä, ökyrikas perijä Colin Khoo on virallistamassa liittonsa mallin ja hotelliperijätär Araminta Leen kanssa, ja Nicholas päättää käyttää tilaisuutta hyväkseen kutsumalla Rachelin mukaansa ja esittelemällä hänet perheelleen.

"We're just different. We're much more formal with each other, and we don't really discuss our emotional lives at all."

Seuraa valtavia kartanoita, ainutlaatuisten designer-luomusten ostamista suoraan näytöslavoilta, yksityiskoneita, jännitteitä vanhan ja uuden rahan välillä, selkäänpuukotusta, skandaaleja ja yllätyksiä.

Toisin sanoen viihdettä, sitä Crazy Rich Asians tarjoaa. Kirja on satiiri, mutta perustuu kuitenkin sille tosiasialle, että Aasiassa, Singaporessa, Hongkongissa ja Kiinan suurimmissa kaupungeissa, elää ihan oikeasti ökyrikkaita perheitä, jotka lounastavat ekslusiivisilla yksityisklubeilla ja matkaavat loma-asunnoilleen yksityiskoneilla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähinnä Singaporeen, mutta myös Yhdysvaltoihin, Hongkongiin, Manner-Kiinaan ja Malesiaan.

Lopussa tarina jää hieman ikään kuin kesken, mutta jatkoa on onneksi luvassa, sillä kesäkuussa Kwanilta ilmestyy uusi kirja, China Rich Girlfriend. Toisen kirjan tapahtumat sijoittuvat vahvemmin Manner-Kiinaan, käsittääkseni Shanghaihin. Ensimmäisestä kirjasta on tekeillä myös elokuva.

Suosittelen Crazy Rich Asiansia lomalukemiseksi tai kevyeksi (noh, 500-sivuiseksi) viihdepalaksi. Suomennosta ei vielä ole tehty, mutta ainakin Helmetistä teos löytyy niin kansissa kuin e-kirjanakin.

torstai 19. helmikuuta 2015

bää bää


Tänään se alkoi, vuohen vuosi. Bää bää siis kaikille.

Koska olen syntynyt tiikerin vuonna, pitäisi tulevat 12 kuunkiertoa olla "kivaa ja rauhallista aikaa, ei jännitystä" (luotettava lähde). Saas nähdä.

Tänään, vuoden ensimmäisenä päivänä, vieraillaan perinteisesti suvun vanhimpien luona ja ajetaan paholaiset pakoon ilotulitteilla. Toisena päivänä kauppiaat muistavat onnen jumalaa uhrilahjoilla ja illalla syödään taas perheen kanssa. Kolmantena päivänä hengaillaan kotona, mutta ei siivota. Siivous on nimittäin tarkoitus hoitaa neljäntenä päivänä, jotta jumalat tuntisivat olonsa tervetulleiksi. Ja niin edelleen. Juhlinnat jatkuvat 15 päivää ja huipentuvat maaliskuun 5. päivän lyhtyjuhlaan.

Kuvituksena toimivan vuohen kohtasin vuonna 2007 pietarilaisella lähiötorilla. Kuvanottotilanteessa tarkoitus oli vain ikuistaa vuohi lähiöromanttisessa pinkissä donitsissaan, mutta myöhemmin räpsäisy on herättänyt kysymyksiä: Mitä vasemmalla seisovalla henkilöllä on takkinsa sisällä? Onko hän mies vai nainen? Onko keskellä seisova henkilö mies vai nainen? Onko toinen henkilöistä pitkä vai toinen pätkä? Mitä vuohi haistaa? 

Ehkä vuohen vuosi tuo näihinkin mysteereihin ratkaisut.

Kung hei fat choi!