aivan kuin taiwan

Jos en ihan väärin muista, niin ollessani kolmatta vuotta lukiossa kouluumme tuli vaihto-oppilas Taiwanista. Tyttö oli innoissaan siitä, ettei Suomessa tarvitse käyttää koulupukua, kouluun saa meikata ja hiuksia voi värjätä. Saattaa tosin olla, että kyseinen vaihto-oppilas olikin jostain muualta.

Suunnilleen näillä eväillä lähdimme viime viikolla Taiwaniin. Toisin sanoen suunnitelmia ja ennakkotietoja ei käytännössä ollut lukuun ottamatta muutaman maassa käyneen kaverin vinkkien kysymistä.

Hostellihuoneen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi varasimme lähtöpäivänä töiden jälkeen ja saapumisohjeet lentokentältä hostellille googlasimme bussissa matkalla lentokentälle. Viereisellä penkillä istunut nainen paljastui taipeilaiseksi matkaoppaaksi ja vinkkasi muutamasta suositusta nähtävyydestä.

Spontaani matkailutyyli vei meidät yöksi Keelungin, satamakaupunkiin, jossa oli iso Keelung-kyltti, aina auki olevat ruokamarkkinat ja valtava risteilylaiva. Junassa matkalla Taipeista tajusimme, ettemme lainkaan tienneet, missä hotellimme sijaitsee, puhelinyhteydet eivät toimineet eikä nettiä ollut käytössä. Keelung ei kuitenkaan pettänyt, sillä puhelimen muistista löytynyt kadunnimi näkyi juna-aseman kartassa. Pikkukaupungeissa on jotain söpöä.

Vietimme Taiwanissa viisi yötä yhteensä neljässä eri paikassa, joista vasta viimeisessä olimme ikkunallisessa huoneessa. Siihenkin asti huoneista tosin löytyi verhoilla peitetyt lasipinnat, joista ei kuitenkaan nähnyt läpi ja jotka sijaitsivat niin lähellä seuraavaa taloa, ettei luonnonvalo päässyt vihjaamaan vuorokaudenajasta.

Geoparkissa suojauduimme auringonpaahteelta sateenvarjolla kiinalaisturistien tapaan, kiipesimme näköalapaviljongin katolle ja hikoilimme.

Yömarkkinoilla maistelimme ilmaista ruokaa ja ostimme puoli-ilmaista. Täytimme Hongkongissa syntyneen juustovajeen mozzarellatikuilla ja valitsemalla juustovaihtoehdon kaikista mahdollisista ruokalajeista.

Kaupungeissa vertasimme näkymää vuorotellen Eurooppaan ja Manner-Kiinaan. Kierrätimme muovipulloja. Pujottelimme laulavien ja suitsukkeita polttavien ihmisten välissä temppelialueella. Kiipesimme elefanttivuorelle ja otimme kuvia Taipei 101:stä, koska niin kuuluu tehdä. Rankan sadekuuron alkaessa hyppäsimme bussiin, jonka määränpäätä emme tienneet. Kiersimme taidenäyttelyissä. Leimasimme. Kävimme joka toinen ilta jalkahieronnassa. Puhuimme näkemistämme ihmisistä. Lomailimme.

Ja sitten palasimme kotiin. Hongkongiin.