No niin, unohtakaa juttuni siitä, miten syksy on saapunut Hongkongiin. Pelotteli kai korkeintaan, tai sitten aasialainen kesä on pohjoismaalaista tarmokkaampi ja pisti vuodenaikaveljelleen kampoihin.
Tulin nimittäin juuri rannalta.
En ole mikään suuri auringonottaja, villein vesipeto tai bikineissä keikistelijä, mutta täällä olen kuitenkin yllättävän useasti löytänyt itseni rannalta. Usein sunnuntaina, iltapäivän puolella ja raukean onnellisena. Tai sitten vaelluksen päätteeksi tai keskellä. Pari kertaa bilepaatilta uituamme.
Tai vaikka marraskuun puolessavälissä.
Siellä me makasimme auringossa, pulahdimme lämpimässä merivedessä, pelasimme korttia ja luimme lehtiä. Viiden jälkeen siirryimme parempaan paikkaan katsomaan auringonlaskua. Heti sen jälkeen tuli viileys, onhan sentään marraskuu.
Sellainen marraskuu, jolloin ei vaivaa ikävistä ikävin, vaan on aika hyvä fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti