suomessa

No niin, olen takaisin Suomessa.

Vieläkään se ei tunnu ihan todelliselta. Melkein puolitoista vuotta on pitkä aika.

Maanantaina puhuin ruokakaupan myyjälle englantia. Huomasin erehdykseni parin sanan jälkeen, mutta vedin tyylillä loppuun asti.

Ensimmäinen viikko kului työnhakuun, siskontytön kanssa hengailuun, kuulumisten päivittämiseen ja raikkaan ilman hengittämiseen.

Henkäys kerrallaan takaisin helsinkiläiseksi.

palmuja ja mangoja

Viimeksi kerroin lähteväni Filippiineille, jonne oli juuri annettu taifuunivaroitus. Ja noin vain jätin sitten kertomatta, että taifuuni ei vaikuttanut lomaamme missään määrin, ja takaisin Hongkongissakin ollaan oltu jo melkein kuukausi.

Sen kuukauden aikana piti kirjoittaa gradun viimeinenkin versio valmiiksi (nyt työ odottaa enää laitoksen pedagogisen johtajan hyväksyntää), joten tänne eivät sanat kai enää riittäneet.

Nytkin aion kirmata Hongkongin hikiseen perjantai-iltaan, joten heitän tänne vain lomavideon. Toivottavasti siitä välittyy edes osa Filippiinien kauneudesta, mangojen mehukkuudesta, vesien kirkkaudesta ja paikallisten ystävällisyydestä.


Philippines / Cebu and Bohol from Laura on Vimeo.

graduloma

Se oli joku ihan tavallinen työpäivä vuoden 2013 marras- tai joulukuussa, kun sain sähköpostiini varmistuksen siitä, että lähtö Hongkongiin on todella tapahtumassa. Turvallisuusselvitys oli hyväksytty, ja työsopimus makasi sähköpostilaatikossa.

Ihan ensimmäisenä ryntäsin viereisessä työhuoneessa istuvan työkaverini luo. Nyt se on varmaa, mä lähden Hongkongiin! Seurasi onnenhyppyjä ja hihkumista.

Ja sitten soitin äidille, jolle en ollut aiemmin kertonut paikan hakemista tai muistakaan vaiheista mitään. Äiti, mulla on uutisia.. Lähden tammikuussa Hongkongiin puoleksi vuodeksi.

Ensimmäinen kysymys, jonka äitini esitti: Miten sun gradun nyt käy?

En muista, mitä tuona alkutalvisena päivänä vastasin, mutta nyt voin kertoa: gradulleni kuuluu ihan hyvää. Hetki siinä meni, mutta nyt konetta on näppäilty ikkunalaudalta tuijottavan onnenkissan katseen alla sen verran, että tuotos on lähetetty esitarkastajien (toivottavasti) hellään huomaan.

Loppuviikkoina kirjoitustahtia nopeutti maaliskuussa varattu lomareissu Filippiineille, jonne ei huvittanut pakata mukaan gradustressiä. Lähetin gradun esitarkastukseen viime viikon perjantaina, ja lento Cebuun nousee huomisaamuna, joten tähän jäi vielä tällainen ekstraviikko työ- ja paperihommien hoitamiseen.

Filippiineillä jännitetään parhaillaan reilun vuorokauden päässä jylläävää taifuunia, jonka pitäisi kuitenkin iskeä kohdesaariamme pohjoisempaan. Keskiosiinkin mahdollisesti yltäviä sateisia kelejä varten lukulaite on kuitenkin ladattu täyteen kirjoja. Myös pääasialliseksi asuksi pakatut bikinit kestävät onneksi hyvin vettä.

viikonpäiviä

Viime viikkoina olen nähnyt enemmän läppärin ruutua kuin mitään muuta. Gradu ja työt tarkoittavat samaa ruudun tuijottamista, näppäimistön naputtelua, lukemista ja kirjoittamista. Kolmen vuoden on-off-suhteeni gradun kanssa on tosin tulossa päätökseen: työ on tarkoitus saada esitarkastukseen vielä ennen pääsiäistä. Huh. Välillä motivaatiota ovat koetelleet auringonpaiste ja 25 asteen lämpötilat, mutta luotan siihen, että kevät on parin viikon päästäkin.

Viikonloppuni ovat sen sijaan näyttäneet vaelluksilta, ystäviltä, vilaukselta LKF:ää, taidenäyttelyiltä, päämäärättömältä kävelyltä, kahviloilta ja kevään ensimmäiseltä rantapäivältä. Eilen oli tähän asti yksi vuoden kesäisimmistä päivistä, ja kaveriporukasta moni oli menossa rannalle. Olimme suunnitelleet vaellusta, ja koska valinta kahden välillä oli patisi vaikea myös epäreilu, päätimme yhdistää molemmat. Wilson trailin kakkososuus vastapäivään reippailtuna päättyi 10 minuutin bussimatkan päähän Repulse Baysta, ja saavuimme rannalle hikisinä ja energisinä muiden haukotellessa vielä venähtänyttä perjantai-iltaa. Voitto!

Sunnuntaisin voi hyvin yhdistää viikon ja viikonlopun perinteet. Nukkua vähän myöhempään, käydä aamiaisella kahvilassa ja siirtyä toiseen kone kainalossa. Kowloonin puolen paras ilmainen wifi yhdistettynä tilavaan kahvilaan ja virtapistokkeisiin muuten löytyy osoitteesta Nathan Road 380 Jordanin ja Yau Ma Tein metroasemien puolivälistä. Taylor Swift soi ehkä vähän liian kovalla ja takana olevassa pöydässä joku leikkaa kynsiään, mutta jostainhan on muistettava, että ollaan Kiinassa. Tavallaan.

Kello on kohta kaksi, ja tänään valmistuu gradun arviointiluku. Sen jälkeen voisi jatkaa sunnuntaita vaikka markkinakäynnillä ja maitoteellä.

mangoja, kissa ja pari muuta asiaa

Mmmm. Mangoja saa taas kaikkialta. Ne ovat kuin aurinkoita Hongkongin viime aikoina vallanneen harmauden keskellä. Kuorintataidoissani on ehkä vielä vähän hiottavaa, mutta menee se näinkin sotatessa ja hedelmälihaa siemenen ympäriltä imeskellessä.

Tässä on Hongkongin kuuluisin kissa ja hänen harmaa siskonsa/tyttöystävänsä. Herran nimi on Brother Cream ja koti sekatavarakioski Tsim Sha Tsuin kaupunginosassa. Kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi Times Square -ostoskeskuksen aukiolle pystytettiin suuri karvainen näköispatsas kissasta. Havaintojeni mukaan sen edessä kuului ottaa selfieitä, joten niin tein minäkin. Seuraavana päivänä kävimme moikkaamassa ihan naapurissa majailevaa patsaan esikuvaa, joka tuli kuuluisaksi oltuaan jokunen vuosi kadoksissa melkein kuukauden. Sittemmin kissalta/kissasta on ilmestynyt muun muassa kirja ja lukuisia lahjatavaratuotteita, ja hän on tähdittänyt esimerkiksi Nikonin mainoskampanjaa. Brother Cream on myös Facebookissa ja Instagramissa: @creambrother_thecat.

Viime sunnuntaina kiipesin Hongkongin toiseksi korkeimmalle huipulle, 934-metriselle Lantau Peakille. Matkalla oli paljon portaita ja perillä sumuista, mutta totally worth it. Tänään toivottavasti uudestaan, jos työt antavat periksi.

Yksi helmikuun parhaita uutisia oli se, että indonesialaista kotiapulaistaan pahasti pahoinpidellyt ja orjuuttanut hongkongilaisnainen todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen. Hongkongissa on yli 200 000 ulkomaista kotiapulaista, joista valtaosa on kotoisin Filippiineiltä tai Indonesiasta. Lain mukaisesti kotiapulaisten tulee asua työnantajansa kotona, joka järjestöjen mukaan johtaa välillä hirvittäviin ylilöynteihin työntajan puolelta. Erwiana eli kuukausia orjuutta vastaavissa oloissa pääsemättä poistumaan kotoa, koki jatkuvaa pahoinpitelyä ja rääkkäystä ja näki nälkää. Suurin osa vastaavista tapauksista ei ikinä tule julki, Erwiana oli erittäin rohkea kertoessaan kohtelustaan julkisesti.

Loppukevennyksenä vielä Hongkongin metron uudet ohjeet. Do-do-do = pysähdy, ding-dong = päästä poistuvat matkustajat ulos. Nyt on helppoa!

kirjavinkki: crazy rich asians

Tuttuni kuvaili Hongkongia kerran sanomalla, että täällä on maailman kalleinta ja maailman halvinta. Maailman halvin ei ehkä monenkaan asian suhteen pidä paikkaansa, mutta lausahdus kertoo jotain Hongkongin eri puolista. On älytöntä luksusta ja huoletonta kuluttamista, eliitille rajattuja klubeja ja maailman kalleimpia hotellisviittejä. Sitten on se toinen, vaatimattomampi puoli nuudeliannoksineen ja ahtaine asuntoineen.

Kevin Kwanin vuonna 2013 ilmestynyt kirja Crazy Rich Asians kertoo ensimmäisestä puolesta.

Crazy Rich Asians alkaa vuoteen 1986 sijoittuvalla prologilla, jossa vanhan rahan singaporelais-/kiinalaisperhe, Youngit, kohtaa rasismia lontoolaisessa ökyhotellissa, ja tästä kimmastuneena ostaa siltä istumalta koko hotellin.

Tämä on vasta alkua.

2010-luvulla Nicholas Young asuu tyttöystävänsä Rachel Chun (ABC eli American-born Chinese) kanssa New Yorkissa, jossa molemmat työskentelevät yliopistoprofessoreina ja elävät tavallista keskiluokkaista elämää. Singaporessa Nicholaksen paras ystävä, ökyrikas perijä Colin Khoo on virallistamassa liittonsa mallin ja hotelliperijätär Araminta Leen kanssa, ja Nicholas päättää käyttää tilaisuutta hyväkseen kutsumalla Rachelin mukaansa ja esittelemällä hänet perheelleen.

"We're just different. We're much more formal with each other, and we don't really discuss our emotional lives at all."

Seuraa valtavia kartanoita, ainutlaatuisten designer-luomusten ostamista suoraan näytöslavoilta, yksityiskoneita, jännitteitä vanhan ja uuden rahan välillä, selkäänpuukotusta, skandaaleja ja yllätyksiä.

Toisin sanoen viihdettä, sitä Crazy Rich Asians tarjoaa. Kirja on satiiri, mutta perustuu kuitenkin sille tosiasialle, että Aasiassa, Singaporessa, Hongkongissa ja Kiinan suurimmissa kaupungeissa, elää ihan oikeasti ökyrikkaita perheitä, jotka lounastavat ekslusiivisilla yksityisklubeilla ja matkaavat loma-asunnoilleen yksityiskoneilla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähinnä Singaporeen, mutta myös Yhdysvaltoihin, Hongkongiin, Manner-Kiinaan ja Malesiaan.

Lopussa tarina jää hieman ikään kuin kesken, mutta jatkoa on onneksi luvassa, sillä kesäkuussa Kwanilta ilmestyy uusi kirja, China Rich Girlfriend. Toisen kirjan tapahtumat sijoittuvat vahvemmin Manner-Kiinaan, käsittääkseni Shanghaihin. Ensimmäisestä kirjasta on tekeillä myös elokuva.

Suosittelen Crazy Rich Asiansia lomalukemiseksi tai kevyeksi (noh, 500-sivuiseksi) viihdepalaksi. Suomennosta ei vielä ole tehty, mutta ainakin Helmetistä teos löytyy niin kansissa kuin e-kirjanakin.

bää bää

Tänään se alkoi, vuohen vuosi. Bää bää siis kaikille.

Koska olen syntynyt tiikerin vuonna, pitäisi tulevat 12 kuunkiertoa olla "kivaa ja rauhallista aikaa, ei jännitystä" (luotettava lähde). Saas nähdä.

Tänään, vuoden ensimmäisenä päivänä, vieraillaan perinteisesti suvun vanhimpien luona ja ajetaan paholaiset pakoon ilotulitteilla. Toisena päivänä kauppiaat muistavat onnen jumalaa uhrilahjoilla ja illalla syödään taas perheen kanssa. Kolmantena päivänä hengaillaan kotona, mutta ei siivota. Siivous on nimittäin tarkoitus hoitaa neljäntenä päivänä, jotta jumalat tuntisivat olonsa tervetulleiksi. Ja niin edelleen. Juhlinnat jatkuvat 15 päivää ja huipentuvat maaliskuun 5. päivän lyhtyjuhlaan.

Kuvituksena toimivan vuohen kohtasin vuonna 2007 pietarilaisella lähiötorilla. Kuvanottotilanteessa tarkoitus oli vain ikuistaa vuohi lähiöromanttisessa pinkissä donitsissaan, mutta myöhemmin räpsäisy on herättänyt kysymyksiä: Mitä vasemmalla seisovalla henkilöllä on takkinsa sisällä? Onko hän mies vai nainen? Onko keskellä seisova henkilö mies vai nainen? Onko toinen henkilöistä pitkä vai toinen pätkä? Mitä vuohi haistaa? 

Ehkä vuohen vuosi tuo näihinkin mysteereihin ratkaisut.

Kung hei fat choi!

väljillä vesillä

Kävin eilen kaveriporukalla perinteisillä uudenvuoden kukkamarkkinoilla Victoria Parkissa. Tämä muistuttaa minua karjapaimenajoistani Australiassa, kun pakotimme lehmät kulkemaan pientä kujaa pitkin, yksi porukasta totesi.

Muutama ahdistui ihmismassasta ja kaipasi Euroopan mukulakivitoreille ja väljemmille markkinoille.

Mutta kuulkaa ystävät, ei väljyyden saavuttamiseksi tarvitse matkustaa Eurooppaan. Riittää, että ottaa metron Kennedy Townin uudelle metroasemalle, kävelee mäen ylös ja vielä portaat alas.

Siellä sinua odottaa pitkä laituri, jossa voi helmikuun puolivälissä istua t-paitaisillaan ja katsella ohikulkevia valtavia konttilaivoja, nopeita henkilölauttoja ja sekalaisia kalastusveneitä. Tai ihan vain tuijottaa kaukaisuuteen, jos siltä tuntuu.

Kävin paikalla ystävänpäivänä, enkä ainakaan siinä hetkessä onnellisuudessa kelluessani kaivannut Euroopan pakkasiin.

Jos Hongkongin ihmismassat siis ahdistavat (sillä tönimistä, matelua ja kenkiä kantapäille todellakin tapahtuu), niin etsi Google Mapsista Sai Wan Swimming Shed ja relaa vähän.

tee maidolla, sokerilla ja kahvilla

Kuva: Discover Hong Kong

Hongkongista kertovissa opaskirjoissa mainitaan aina cha chaan tengit (tai tangit), paikalliset 40-luvulta lähtöisin olevat teehuoneet, joiden ruuissa yhdistyvät kiinalaiset ja länsimaiset vaikutteet ja joihin hongkongilaiset suuntaavat niin aamupalalle, lounaalle kuin iltapäiväteellekin.

Mulla meni jostain syystä hetki tajuta, että cha chaan tengeissä oli kyse näistä paikoista, joiden ruokalistat on joko asetettu lasisten pöytälevyjen alle tai painettu rasvaisille laminoiduille papereille ja joita löytyy jokaiselta vähänkin paikallisemmalta kadulta. Sillä ei kai kukaan nyt oikeasti syö pävittäin tällaista kamaa.

french toast

Daan Taat eli Egg Tart eli munatorttu (vapaa suomennos) nyt on aika perus. Vähemmän makea versio portugalilaisesta (ja macaolaisesta) pastel de natasta.

Sai Doh Si eli French toast on jotain ihan överiä. Voissa paistettujen paahtoleipien välissä on maapähkinävoita, päällä paksu siipale kunnon voita. Tarjoillaan hunajan kanssa, joskus bonarina myös kondensoitua maitoa. Sweeeet.

Naai Cha eli maitotee on oma vakiotilaukseni. Maitotiivisteellä miksattuun mustaan teehen kun lisää vielä hipun sokeria, niin johan saa suun makeaksi.

maitotee

Ball Law Yau eli Pineapple bun, suomeksi ananaspulla, on aamiais-, välipala- ja jälkkäriherkku, jolla ei ole mitään tekemistä ananaksen kanssa. Sen sijaan se on pulla-alusen ja keksipäällisen yhdistelmä, jonka välissä on paksu siivu yleensä jäädytettyä voita.

Daan Ji eli Egg sandwich eli munavoileipä on mitä nimi lupaa: munaa ja vaaleaa kuoretonta leipää kolmionmuotoiseksi leikattuna.

Seung Chaan on tyypillinen aamiaisannos: makaronivelliä, jonka päällä on kinkkusiivu, sekä leipää, munaa ja maitoteetä.

Hong Dau Bin näyttää kaukaa kuplateeltä, mutta ainesosia ovatkin punaiset kidneypavut, maito ja jääpalat.

Yuen Yeung on kahvin ja maitoteen sekoitus. Koska kun nyt kerran vedettiin överiksi, niin vedetään sitten kunnolla.

Nyt joku voisi vielä selittää, että minkä taian ansiosta hongkongilaisilla on yksi maailman korkeimmista eliniänodotteista.

mido cafe

Ja koska vähintäänkin epäilyttävästä ruokalistasta huolimatta cha chaan tengissä nyt vain kuuluu Hongkongissa käydä, niin tässä muutama suosikkinipaikkani:

Mido Cafe, 63 Temple Street, Yau Ma Tei
Paikka mainitaan kaikissa turistioppaissa, eikä suotta. Yleensä teehuoneiden sisustukseen ei juuri ole panostettu, mutta Mido Cafen yläkerrassa tunnelma on jotenkin seesteinen. Laattaseinät ja vihreät kaihtimet suurten ikkunoiden edessä ovat kuuluneet sisustukseen 5o-luvulta lähtien.

Kam Wah Cafe, 47 Bute Street, Mong Kok / Prince Edward
Ensimmäinen kosketukseni hongkongilaiseen teekuppilaan tapahtui Kam Wah Cafessa, jossa olin kuullut tarjottavat kaupungin, ja koko maailman (vaatimattomuus ei pue hongkongilaisia), parhaita "ananas"pullia. Paikka sijaitsi ensimmäisen kotini lähettyvillä, ja muodostuikin jonkinlaiseksi viikonloppuaamupäivien traditioksi.

Kai Kee Restaurant, Wing Lee Building, 27-33 Kimberley Road, Tsim Sha Tsui
Nykyisen kotini lähikuppila, josta saa kaikkea mitä cha chaan tengistä kuuluukin. Myös toimintamalli on vakio: osoita, odota ja maksa ulko-ovella.

Tsui Wah - Näitä on kaikkialla. Käyn täällä useammin syömässä (listalla on ihan kaikkea nuudelikeitoista ja curryista pihveihin ja voileipiin), mutta toimii myös takuuvarmana tee- tai aamupalamestana.

welcome to wellcome

Helsingissä viimeisimmän kotini lähikauppa oli Hakaniemen Ympyrätalon S-market. Täydellisen lähikaupan tunnistaa siitä, että sen lisäksi, että sieltä saa käytännössä kaiken mitä kuvittelee tarvitsevansa, saattaa aulassa törmätä Miika Nousiaiseen.

Mutta Hongkong, Hongkong, vaikka muuten olet niin ihana, niin ruokakauppasi eivät minua kyllä sytytä.

Salamatkustaja-blogin Satu esitteli islantilaisen lähikauppansa (ihana possulogo) viime viikolla ja haastoi muita tekemään samoin. Oman elämäni tutkivana ruokakauppajournalistina tartuin tietenkin tuumasta toimeen.

Hongkongissa on kaksi suurta ruokakauppaketjua: Park n Shop ja Wellcome. Ketjuilla on erilaisia alaluokituksia, esimerkiksi Superstoreja ja Internationaleja. Lisäksi on sitten länkkärikaupat, joissa myydään ainoastaan maahantuotuja tuotteita tuplahintaan alkuperämaasta, ja erikoiskaupat, joita oman asuntoni ympäristöstä löytyy esimerkiksi korealaisena ja luomuna. Myös hedelmä-, vihannes- ja lihakojuja löytyy vähän joka kadulta. Hinnat ainakin hedelmissä ovat monesti vähän supermarketteja kovemmat, ja lähimmällä vihannesmyyjällä en taas tykkää käydä, sillä se sijaitsee haisevan alueellisen jätteidenkeruupisteen vieressä.

Näillä alustuksilla, welcome to Wellcome!

Tämä on siitä erityinen myymälä, että se sijaitsee katutasossa. Täyteen tungetussa kaupungissa on yleisempää, että ruokakaupat sijaitsevat kellareissa, jolloin kadulle näkyy vain pienen portaikon alku.

Kuvasta voi bongata myös lähikauppani kattoon viritellyt uudenvuodenkoristeet, jotka todistavat, että juhlapyhiin kuuluva koristelu otetaan täällä vakavasti. Sama kultanauha tosin meni varmaan hyvin joulunakin.

Kauppaan astuessa kohtaa ensimmäisenä hevi-osaston, miten muutenkaan. Hedelmiä on ympäri vuoden tarjolla paljon ja edulliseen hintaan. Valikoima vaihtelee jonkin verran sesongeittain, mutta omenia ja banaaneja saa täälläkin toki ympäri vuoden. Tällä hetkellä tyrkyllä on paljon sitrushedelmiä, samoin lohikäärmehedelmät ovat viime aikoina olleet edullisia. Kestosuosikkejani ovat kiivit, mangot ja korealaiset persimonit. Hedelmät täällä muuten ostetaan yleensä kappalehintaan, eilen sai esimerkiksi kuusi italialaista kiiviä 8,8 dollarilla (eli vajaalla eurolla).

Vihanneshylly näyttää ensi katsomalla hyvältä, mutta lähempi tarkastelu tuottaa joskus pettymyksen. Vaikeuksia aiheuttaa se, että aasialaisia kasviksia kyllä on hyvin saatavilla, mutta itselleni tavallisia pinaattia, yrttejä ja sipuleita saa huonommin. Pakastevihanneksia täällä ei harrasteta, joten tutustuminen itämaisiin vihanneksiin hoituu yrityksen ja erehdyksen kautta. (Vinkki: tuttua vihannesta muistuttava ulkonäkö ei aina takaa samaa makua.)

Kun aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi vedetään nuudelikeittoa, ei leivälle juuri ole tarvetta. Leipomoita toki löytyy sieltä täältä, mutta usein tarjonta on lähinnä makeaa. Leipomot muuten lähes poikkeuksetta nimittävät itseään japanilaisiksi, konsepti ei ilmeisesti kuulu kiinalaiseen keittiöön. Leivän korvaavat erilaiset makeilla ja suolaisilla aineksilla täytetyt höyrytetyt "pullat", joita saa noin joka toiselta nurkalta löytyvistä kojuista.

Tässä on nyt sitten se syy, miksi suhtaudun hongkongilaisiin ruokakauppoihin nihkeästi: juustohylly. Normaaleissa suurissakin ruokakaupoissa ainoa saatavilla oleva juustotyyppi on sulatejuusto. Tuskin niitäkään tosin kukaan ostaa, koska kymmenen surkeaa sulatejuustoviipaletta maksaa yli kolme euroa.

Pakastekaapeista löytyy lähinnä jäätelöä ja dumblingseja (suomeksi ne on kai mykyjä, mutta jotenkin ei taivu).

Viereinen hylly on omistettu nuudeleille: pusseissa ja purkeissa mausteilla ja ilman. Purkkinuudelit ovat paikallista einesruokaa tyypillisimmillään.

Nuudeleita ympäröivät valtavat öljypurkit, mikä kertonee jotain kantonilaisen keittiön taipumuksesta uppopaistamiseen. Oikeastaan kuivatuotehyllyt kuvaavatkin hyvin eteläkiinalaista keittiötä: hylly riisille, hylly nuudeleille, hylly öljylle ja hylly tahnoille.

Tässä osa riiseistä. Pienimmät pussit ovat kolme kiloa, suurimmat 15. En tajua, mihin ihmiset näitä minikeittiöissänsä säilövät.

Valtaville maitojauhetölkeille on toki paikkansa ruokakaupankin hyllyillä. Samoin kassan takana ja suunnilleen jokaisessa ihan mitä tahansa myyvässä liikkeessä muutenkin.

Karkki on aika kallista, mutta valikoimaa löytyy. Suklaaosastolla Kinder, Maltesers ja M&M's ovat kova sana.

Kastikkeissa ja tahnoissa löytyy ilman että täytyy lähteä etniseen ruokakauppaan (ylläri).

Kaupan kahdeksasta hyllyrivistöstä kolme on varattu juomille. Viinit ovat usein australialaisia ja aika kalliita. Olut on halpaa ja siideriäkin löytyy, jopa Somersbytä.

Alkoholittomat juomahyllyt kannattelevat vesipulloja, mehuja, jääteitä ja soijamaitojuomia. Raanavesikin täällä olisi yleensä ihan turvallista, mutta huonokuntoisista putkista irtoavan ikävän sivumaun takia monet, etenkin muualta Hongkongiin muuttaneet, juovat kylmän vetensä mielellään pullotettuna.

Lähestyvän kiinalaisen uudenvuoden takia muutenkin kapeahkoille käytäville on kasattu laatikoittain Ferrero Rochereita, Kjeldsen-keksejä ja monenlaista uudenvuoden rekvisiittaa ja erityispakkauksia, joita löytyy lähes kaikilta suurimmilta makeismerkeiltä. Myös ainakin nenäliinoja, juomia ja hammastahnoja löytyy erilaisissa punaisen ja kullan värisissä paketeissä, joita tänä vuonna koristaa asiaankuuluvasti vuohi.

Jos maitojauhetölkkejä ei tajunnut ottaa mukaan vielä hyllyltä tai tulee tarve sittenkin viedä vielä yksi tölkki serkunkaiman 6-vuotiaalle lapselle, niin niitä, lääkkeitä ja tupakkaa saa onneksi vielä kassalta. Matkakortilla korjaa bonukset, ja halutessaan sillä voi maksaakin.

Piip piip. Bye byeee.

Hintataso ruokakaupoissa on yleisesti jonkin verran edullisempi kuin Suomessa, vaikka tällä hetkellä euron huono kurssi tuntuukin. Yleisesti ottaen eurooppalaiset tuotteet kuitenkin maksavat täällä enemmän, aasialaista safkaa kokkaava pärjää luonnollisesti vähemmällä.

Tässä vielä linkit muihin ruokakauppaesittelyihin:

Satun islantilainen lähikauppa (ja se possulogo)
Riikan tukholmalainen hipsteritaivas
Tahdon asiat -blogin amerikkalainen jättimarketti

Myös Kabulissa asuva ystäväni Sini esitteli afganistanilaisen vakkarisupermarkettinsa aikoinaan

uuteen vuoteen uudelleen

Täkäläisittäin vuoden suurin juhla, kiinalainen uusivuosi, on taas nurkan takana. Tänä vuonna hevonen ojentaa valtikan vuohelle helmikuun puolenvälin jälkeen. Uuden vuoden ensimmäinen päivä on 19. helmikuuta, juhla- ja vapaapäiviä ovat myös vuoden toinen ja kolmas päivä.

Jos siis kalenterivuodenvaihteen lupaukset tuli rikottua jo ensimmäisten viikkojen aikana tai tammikuu ei tuonutkaan uutta alkua, niin parin viikon päästä on uusi mahdollisuus.

Kiinalaisen vuodenvaihteen lähestymisen huomaa esimerkiksi näistä merkeistä:

• Joka nurkalle on ilmestynyt pieniä punaisia kojuja, jotka kaupittelevat kirjekuoria, helynauhoja ja kaikenlaisia lähinnä pahvisia koristeita. Siis sellaisinkiin paikkoihin, joissa ei ole aiemmin ollut mitään, ei edes tilaa (uudenvuodentaikaa?).
• Ostoskeskukset, hotellit ja toimistorakennukset ovat korvanneet joulukoristeet uudenvuoden juhlintaan sopivilla. Siellä missä ennen oli nallepehmoleluista tehty vaaleanpunainen joulukuusi, on nyt seinä täynnä kimaltelevaa punaista. Valokaapeleista toimistotalon seinään rakennetusta valtavasta joulupandasta on tehty uudenvuodenpanda vaihtamalla tonttulakki pipoksi ja bambunoksa ilotulitusraketeiksi. Elektroniikkaliikkeen myymälä oli lisännyt katosta roikkuvien punaisten joulupallojen viereen kultaisia nauhoja, ja ta-daa, täten joulusomisteista tuli uutta vuotta juhlistavia.
• Ferrero Rochereita ja Kjeldsen-keksejä on taas kasattu laatikoittain ovensuihin. 
• Metroasemien julisteissa kielletään possujen ja ilmapallojen kuljettaminen.

Otin uudenvuoden juhlintaan varaslähdön, kun jo pari viikkoa sitten vierailin yhdessä Hongkongin kiireisimmistä temppeleistä. Wong Tai Sinille pyhitetty temppeli on antanut nimensä läheiselle metroasemalle ja sitä ympäröivälle alueelle, joten taolainen temppeli löytyy samannimisen metroaseman nurkilta. Wong Tai Sin oli kiinalainen lammaspaimen, jonka kerrotaan 15-vuotiaana oppineen kuolemattomalta, miten valmistaa yrttijuomaa, joka parantaa kaikki sairaudet. Poika myös muunsi kiviä lampaiksi.

Temppeliä ylläpitää Sik Sik Yuen -niminen järjestö tai uskonyhteisö, jonka nimen ensimmäinen sik tarkoittaa säästämistä tai vähemmän kuluttamista ja toinen sik värikkäitä asioita tai ihmishalua. Yhdessä sik sik tarkoittaa hengellisyyttä, tyyneyttä, intuitiota ja puhdistautumista. Kiinan kieli on niin kiehtovaa.

Temppelialueen edustalle oli pystytetty uudenvuoden juhlintaan liittyvää rekvisiittaa myyviä kojuja vieri viereen ja alttarit täytetty hedelmillä ja herkuilla. Bussilastilliset ihmisiä kiirehtivät patsaalta toiselle pyytäen rikkautta, terveyttä, rakkautta ja mitä milloinkin. Henkilökunta teki parhaansa estääkseen kolikoiden heittelyn suihkulähteeseen, mutta aina silloin tällöin joku pääsi livauttamaan dollarin tai pari lumpeenlehdelle.

Jos temppelissä oli kiireistä ja ainakin vierailijan silmissä kaikkea muuta kuin tyyntä, niin parin viikon päästä Hongkong kuitenkin hiljenee huomattavasti. Osa paikallisten ravintoloista ja myymälöistä jopa sulkee ovensa päiväksi tai pariksi. Tätä ei yleensä tapahdu minään toisena päivänä vuodesta, joten kiinalainen uusivuosi tosiaan on aika merkittävä.

Niin merkittävä, että itsekin kirjoitin siitä tähän blogiin jo toista kertaa. Viime vuoden selostukset kuuluivat näin.

hengitä syvään ja tunne metsän kosteus kasvoillasi

Täällä viikolla Hongkongissa on ollut tunkkaista. Ilmansaastemittarit ovat heiluneet päivittäin punaisella, ruskealla, mustallakin. Yhtenä päivänä Hongkongin ilma oli viisi kertaa saastuneempi kuin Pekingissä. Suon sinisen taivaan järkyttävistä saasteista päivittäin kärsiville pekingiläisille, mutta Hongkong olisi tuona päivänä voinut toimia maailmanloppua enteilevän elokuvan kulissina.

Päänsärkyisen ja väsyneen viikon jälkeen ei voinut muuta kuin lähteä sunnuntaina luontoon.

Eväsleipinemme ja vesipulloinemme suuntasimme Tai Po Kaun luonnonpuistoon, jota voisi kuvailla kai metsäksi. Ei suuria mäkiä, upeina aukeavia maisemia eikä edes vesiputouksia, emmekä niitä kaivanneetkaan. Metsästä löytyi nimittäin juuri sitä mitä tulimme hakemaankin - raitista ilmaa ja hiljaisuutta. Kohtasimme myös yhden apinan, mutta porukkamme intialaisvahvistuksia lukuun ottamatta suhtautuminen paikallisiin eläinsukulaisiimme oli koko retkiryhmällä aika ristiriitainen. (Syihin voi tutustua täällä.)

Ja oi kuinka iloiseksi tulin siitä, että metsässä oli kosteaa! Kohta voi taas jättää vartalovoiteet ja käsirasvat hyllyn perälle, hikoilla pienestäkin ponnistuksesta ja antaa kasvojen kiiltää. Katsellaan niitä pörröisiä hiuksia ja korkeita pyykkikasoja sitten muutaman kuukauden pästä.

Kiitos muuten yläasteen höperölle äidinkielenopettajalleni siitä, että rentoutumiskasetin ohjeet olivat edelleen tuoreena muistissa. Hiljaisessa metsässä kävikin kuiskaus, kun muistutin muitakin: "hengitä syvään ja keskity tuntemaan etusormesi... keskisormesi... nimettömäsi...".

Takaisin kaupunkiin tulimme punaposkisina ja aivot täynnä raitista ilmaa.

365 päivää

Oho.

kävelyllä

Hongkongista saa helposti sellaisen kuvan, että kyseessä on tiivistahtinen suurkaupunki, jossa ihmiset viilettävät määrätietoisina paikasta toiseen.

Mutta ei.

Metro kyllä kulkee nopeasti, samoin posti ja bititkin, mutta ihmiset, ne hidastelevat. Matelevat kapeilla jalkakäytävillä puhelimia näppäillen (näppäilläänkö puhelimia enää? kosketellen?) ja pysähtelevät yllättäen ruudun paljastaessa jotakin enemmän keskittymistä vaativaa.

Tosin yksin ei kai ole ihmisiä syyttäminen. Paikoittain ja ajoittain aidatut jalkakäytävät vain ovat liian kapeita kuljettamaan ihmismassaa paikasta toiseen.

Visualisoidakseni Hongkongin kävelytahtia kuvasin pienen videon kotioveltani lähimmälle metroasemalle. Google mapsin mukaan matka on 300 metriä, ja kävellen siihen pitäisi kulua 4 minuuttia. Video on kuvattu iltapäivällä viiden maissa, joka Hongkongissa on suhteellisen rauhallista aikaa, sillä toimistotyöläiset istuvat näyttöjensä edessä tyypillisesti vähintään kuuteen.

Joten popparit kulhoon ja Oscar-veikkaukset vetämään, vuoden jännittävin ja koskettavin lyhytdokumentti tulee tässä.

(Videon nopeus on tuplattu, reilu viisi minuuttia kävelyä tuntui vähän liioittelulta.)

hymyjen maa

Yksi ihanimmista asioista Thaimaassa (jossa noin muutenkin oli tosi ihanaa) oli se, että paikalliset ihmiset hymyilivät niin paljon.

Tämä tuntui erityisen miellyttävältä, kun on viettänyt melkein vuoden kivikasvoisessa Hongkongissa, jossa katse edes harvoin nousee puhelimesta. Suomalaisena ei kai pitäisi välittää siitä, että vastaantulijoita ei katsota silmiin tai hymyillä tuntemattomille, mutta kun edes se ruudussa pyörivä tiheäjuoninen saippuasarja ei saa ilmeitä aikaan.

Sunnuntaisin onkin virkistävää seurata viikon ainoata vapaapäiväänsä viettäviä kotiapulaisia, jotka naureskelevat, poseeravat valokuvissa ja treenaavat tanssikoreografioita puistoissa leveä hymy kasvoilla.

Välillä ärsyttäviä mannerkiinalaisia turistejakin kohtaan silloin tällöin mielelläni, sillä etenkin porukan keski-ikäiset naiset näyttävät riemunsa avoimesti astellessaan kellokauppaan tai jonottaessaan Louis Vuittonin myymälään.

Kuvista kai huomaa, että Thaimaa (tai ainakin Koh Lanta) oli aika kaunis muutenkin kuin hymyilevien ihmisten ansiosta.

tulikin vähän erilainen vuosi

Vuosi sitten pakkailin omaisuuttani Karhupuiston ihanassa yksiössäni. Keittiökamat, talvivaatteet ja sekalaiset tavarat pahvilaatikoihin, kasa kesävaatteita ja töihin sopivia asuja matkalaukkuun. Olin juuri lopettanut työssä, joka oli juuri sitä, mitä haluan urallani tehdä, jossa opin valtavasti ja johon menin päivittäin innoissani. Edessä oli kuitenkin jotain niin jännää, että ei pätkääkään kaduttanut. Vielä muutama talvinen viikko vanhempien ja kavereiden nurkissa, joiden jälkeen viettäisin kuusi kuukautta Hongkongissa.

No, eihän se ihan niin mennyt.

Nyt istun Hongkongissa työpöytäni äärellä. Olen tehnyt tänään gradua, vienyt pyykit pesulaan ja pakannut vähän huomenna alkavaa Thaimaan lomaa varten.

Jos olisin vuosi sitten pystynyt ajattelemaan jotain muuta kuin lähestyvää lähtöä ja seuraavaa puolta vuotta, olisin varmaan veikannut, että tekisin nyt viestinnän töitä Helsingissä, asuisin jälleen yksiössä Kalliossa ja viettäisin viikottain aikaa siskontyttöni kanssa. Vaihtoehtoisessa todellisuudessa huolehtisin vähemmän rahasta, urasta ja tulevaisuudestani sekä pukeutuisin paremmin (tai ainakin paksummin).

Mutta toisaalta Hongkong on antanut minulle niin paljon. Ei uraa eikä rahaa, mutta ihania ihmisiä, lämpöä ja hetkessä elämisen taitoa. Ehkä olisin saanut ne Helsingissäkin, ken tietää. Välillä mietin, että olisiko ollut järkevämpää palata syksyllä Suomeen, mutta sitten muistan, että jossittelusta saa korkeintaan päänsäryn.

Eihän tässä nyt ollut päätä eikä häntää, mutta halusin kai vain sanoa sen, että onnellinen voi olla niin monista syistä.

Ja huomenna Koh Lanta, jee!

Niin ja hyvää vuotta 2015! Toivottavasti se tuo kaikille paljon onnen hetkiä, etenkin sellaisia, joita ei nyt osaisi kuvitellakaan.

(Vielä tiedoksi äidille ja muulle perheelle: tämäkään teksti ei sitten tarkoita, että olen varannut lentoliput Suomeen.)

Kuvat ovat Hongkongin eurooppalaisilta talvikarnevaaleilta. Kuka kaipaisi Suomeen, kun täälläkin pääsee luistelemaan ja maistelemaan suomalaista ruusunterälehtihilloa?