vaeltaminen ja elämä on ihanaa

Vähän aikaa sitten tein erään henkilön pyynnöstä listan asioista, joista pidän. Lista alkoi siskontytölläni, jatkui erilaisilla tärkeitä ihmisiä kuvaavilla sanoilla, siirtyi kirjoittamiseen ja lukemiseen sekä kahviloihin ja kirjakauppoihin. Ensimmäisen sivun viimeisillä riveillä mainitaan luonto, vaeltaminen ja retkeily.

Ja kun katsoin eilen näitä maisemia (joille kuvat eivät anna oikeutta) kivuttuani juuri jyrkkää mäkeä auringonpaisteessa kahdeksan muun mukavan ja samanhenkisen ihmisen kanssa, niin olisin voinut sijoittaa retkeilyn listalla korkeammallekin.

Eilinen vaelluskohteemme sijaitsi Sai Kung East Country Parkissa, uusien territorioiden itäisellä niemellä, joka vaikka google mapsista katsottunakin on täysin vihreä. Lähtöpaikallemme High Islandin patoaltaalle päästäksemme piti herätä ihan liian aikaisin, matkustaa metrolla, bussilla ja taksilla, mutta kuten bussia odotellessa lähettämässäni viestissä totesin: it was amazing, absolutely worth waking up.

Vaelluksemme oli käytännössä MacLehose Trailin osuus II, 13,5 kilometrin ja viiden tunnin vaellus, joka ainakin erään vaellussivuston mukaan on vaikeustasoltaan fairly difficult.

Ja mikä reitti se olikaan.

Wow, amazing, beautiful ja I'm so happy to be here toistuivat, kun jyrkän nousun jälkeen eteemme avautui valkohiekkainen ranta ja toiseen suuntaan mäkijonot himmentyivät kaukaisuuteen. Oli vain sinistä ja vihreää, luontoa. Lintuja ja aaltoja. Kiveä ja palmuja.

Ihastelujen lisäksi toistui toteama siitä, kuinka uskomatonta on, että olemme nyt Hongkongissa, paikassa, joka tunnetaan kai lähinnä pilvenpiirtäjistään, toreistaan ja ihmispaljoudestaan. Siksi tuntuikin niin oudolta kulkea läpi pienten kylien, joiden asujat nekin ovat hongkongilaisia. Eivät he taida itseään tosin kaupunkilaisiksi tuntea, mutta periaatteessa kuitenkin.

Yllä olevista kuvista ensimmäinen on Tai Long Sai Wangin kylästä, joka on pystyttänyt 100 metriä pitkän metalliaidan katkaistakseen reitin. Kyläläiset eivät kuitenkaan vastusta retkeilijöitä, vaan Hongkongin hallinnon aikeita liittää kylä osaksi suojeltua luonnonpuistoa ja siten viedä alueen alkuperäisiltä asukkailta oikeus omaan maahansa.

En ole varma, kävikö meillä tuuri vai onko totta, että sulku ei koske viikonloppua (alle linkkaamani lehtijuttuu sanoo näin, mutta reitin varteen pystytetyt laput kertovat toisin), mutta paikalle tullut virkapukuun sonnustautunut mies sai kyläläiset avaamaan portin ja täten pääsimme jatkamaan reittiä.

Protestista voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

Reitin varrella on myös toinen pieni kylä, jossa voi koirien ihailun lisäksi ostaa esimerkiksi juotavaa ja jäätelöä tai syödä paikallisessa ravintolassa.

Vaelluksen jälkeen olo oli sellainen, että on tullut tehtyä jotain, hengitettyä hyvin ja annettua myös aivoille lomaa. Päästyämme takaisin Sai Kungiin palkitsimme itsemme pitsalla. Kotoa vielä viesti: It's been such a long day. But pretty amazing one.

Amazing oli muukin viikonloppu. Perjantaina söimme paikassa, jossa pöytää jatkettiin lisäosilla aina, kun porukkaa tuli lisää, ja oluet ostettiin lähikiskasta ravintolan omistajan rahoilla. Espanjalaisissa ulkoilmajuhlissa amfiteatterilla poliisin käyntiin reagoitiin dj:tä vaihtamalla. Tänään kävimme Stanleyssa, joka tuntui eteläeurooppalaiselta lomakohteelta, ainoastaan hyvällä tavalla.

Sen listan tykkäämistäni asioista lopetin muuten kolmen sivun jälkeen, koska ajattelin niiden jo todistavan tarpeeksi. Elämä on nimittäin välillä aika ihanaa.