 |
| Protestisymboli ja ainoa kuvani Hongkongin Ikeasta. Sudet ja mummot osaavat myös julkisen pötköttelyn. |
En ole vähään aikaan käynyt Suomessa Ikeassa, mutta muistaakseni meno oli sellaista, että rauhallisesti käveltiin huonekaluesittelyn läpi, välillä ehkä poikettiin huoneisiin sisälle ja saatettiin varovasti hipaista kiinnostavaa esinettä. Sohva testattiin nopeasti istahtamalla ja patjan jousitusta muutaman kerran ponnauttamalla. Sitten lihapullille ja pois.
Hongkonginssa vierailu ruotsalaiseen huonekalujättiin on vähän jotain muuta.
Ensinnäkin, yksi Hongkongin Ikeoista sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, kauppakeskuksen kellarikerroksissa siten, että sisäänkäyntiä ei näe, ellei tule oikeasta suunnasta. Keskeinen sijainti mahdollistaa tietenkin sen, että liikkeeseen on helppo tulla vaikkapa viettämään aikaa kavereiden kesken tai syömään eväitä.
Ilman ihmisiä Hongkongin Ikea ei varmaan eroaisi suomalaisesta. Yhdessä kerroksessa on huonekalut ja toisessa pikkutavarat, itsepalveluvarasto ja kassat. Jossain välissä ravintola.
Eron tekevät ihmiset.
Sohvilla istuvat nuoret, jotka pelaavat puhelimillaan tai juttelevat kavereilleen. Nojatuoleissa torkkuvat vanhat miehet. Sänkyihin peittojen alle käpertyneet pariskunnat. Lapsiaan pöytien ääressä syöttävät äidit. (Muutkin ovat huomanneet tämän ja kehdanneet jopa ottaa kuvia.)
Ja miksipä ei. Ilmainen ja kivasti sisustettu tila kaupungin keskustassa, jossa ilmastointi on sopivalla. Monilla ei kuitenkaan ole olohuoneita kotonaan ja kahvilat ovat kalliita.
Eikä tämä ole vielä mitään verrattuna Manner-Kiinaan.
Tosin jotain samaakin käytöksessä on. Lopuksi mennään lihapullille ja sitten pois.
(Hongkongiin ja Ikeaan liittyy muuten erikoinen tarina Punahilkka-lelusta protestisymbolina.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti