1. Kun on ensin herännyt vähän liian aikaisin, nuokkunut yhteensä tunnin metrossa ja bussissa sekä odotellut että vaellusseuralaiset saavat vessakäynnit hoidettua, aurinkorasvat levitettyä ja hyttysmyrkyt suihkutettua sekä ärtynyt vähän, unohtuvat kaikki edellämainitut ja muutkin murheet, kun yhtäkkiä on puron ääressä, luonnon keskellä ja hiljaisuudessa.
2. Suuren vesiputouksen alla tietää, että tuonne ylös on päästävä ja tietää myös, että kyllä sinne pääsee. Ja että sinne ihan oikeasti haluaa päästä.
3. Kun sitten on kiivennyt ensimmäisen putouksen huipulle, voi pulahtaa kirkkaaseen lammikkoon. Voi kiivetä aurinkoiselle kalliolle bikineissä ja joogata vähän sekä valaa uskoa vaellusseuralaiseen, joka on aiemmin uinut vain uima-altaissa (ja käskeä pojat pitämään huolta, että aloitteleva uimari ei jää yksin huitomaan keskelle lampea).
4. Kun on kokeillut erilaisia reittejä ja lopulta valitsee vesiputouksen vierellä kulkevan merkityn reitin kiveltä toiselle hyppimisen sijaan, ei silti tunne itseäään yhtään luuseriksi, koska onhan sekin nyt aika paljon parempi kuin vaikkapa sohvalla makaaminen aurinkoisena sunnuntaina.
5. Saa tuntea sen lapsenomaisen riemun, kun heittää repun kalliolle, potkaisee sandaalit jalasta ja hyppää jälleen yhteen lammikkoon. Tämän takia kannattaa välillä jatkaa vaellusta bikineissä ja varvassandaaleissa, raapamista ja naarmuista huolimatta.
6. Huipulle päästyä voi jutella, mikä osuus oli paras, milloin vähän jännitti ja missä kohtaa olisi voinut mennä jyrkemmästäkin kohtaa. Tämä on se sama mahtava fiilis kuin Iltarasteilta palatessa, kun automatkalla kotiin käytiin läpi omia ja muiden reittivalintoja ja mokia.
Nämä havainnot ovat Wang Chungin virran varrelta, jossa vietimme aurinkoisen sunnuntain pari viikkoa sitten. Reitti oli merkitty nauhoilla ja osoittautui porukallemme sopivan haastavaksi. Ihan aloitteilijoille vesiputouskiipeily ei kuitenkaan ehkä sovi, sillä polkua ei aina ole. Lenkkareiden tai vastaavien lisäksi mukaan kannattaa pakata myös uikkarit, sillä pulahdukset viileään veteen kruunaavat reissun. Aurinkoisena sunnuntaina kohtasimme matkalla muutaman muun vaellusporukan, jotka katselivat kateellisena uintitouhujamme. Muuten saimme valita ja vertailla reittejä rauhassa.
Virran alkuun pääsee helpoiten Tai Pon metroasemalta sunnuntaisin lähtevällä bussilla numero 275R, muina päivinä bussi jättää vähän kauemmaksi. Tarkempi kuvaus reitistä löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti