Hongkongista ei ihan ensimmäisenä, eikä edes kymmenen ensimmäisen asian joukossa, tule mieleen villinä luonnossa elävät apinat. Nehän ovat jotain, jotka kuuluvat Thaimaan temppelipihoille ja rannoille, Malesian viidakkoihin tai Indonesian saarille. Eivät pilvenpiirtäjistään ja pörsseistään tunnettuun suurkaupunkiin.
Eivätkä ne kuulukaan, vaikka Hongkong periaatteessa lasketaankin yleiseen apinavyöhykkeeseen (toisin kuin vaikkapa Suomi). Hongkongin nykyisen apinapopulaation epäillään periytyvän yksilöistä, jotka 1900-luvun alussa tuotiin takaisin alueelle estämään ihmisille myrkyllisen Strychnos-kasvin leviämistä. Strychnos kun sattuu olemaan yksi apinoiden lempiherkuista.
Apinat onnistuivatkin tehtävässään erinomaisesti, sillä sadassa vuodessa Hongkongin väestö kasvoi noin puolesta miljoonasta lähes kahdeksaan miljoonaan ja elää ja voi pääosin hyvin.
Samoin kävi eläinserkuillemme, jotka ihmiskunnan uljaan suojelun ohessa innostuivat myös lemmenleikkeihin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että perheestä tuli suku, suvusta lauma ja 2010-luvulle tullessa oltiin siinä tilanteessa, että Hongkongin mäillä ja metsissä asusteli yli 2 000 villiapinaa.
8 miljoonaa ihmistä ja 2 000 apinaa vaikuttaa kuitenkin olevan liikaa yhteen kaupunkiin.
Niin olisin sanonut ainakin silloin, kun reesusmakakit (aiemmin olen viitannut samoihin olioihin apinoina) parin metrin päässä minusta ottivat vauhtia loikkiinsa hyppäämällä ensin kallioseinämää vasten. Ja sihisivät. Tai kun jouduimme kääntymään takaisin, sillä polun vallannut apinalauma äänteli ja liikkui aggressiivisesti yrittäessämme lähestyä. Tai kun tulin todella pahalle mielelle nähdessäni ihmisten syöttävän auton ikkunasta apinoille banaaneja ihan siinä kieltokylttien edessä.
Siinä muutamia kokemuksiani niin sanotulta apinakukkulalta, oikealta nimeltään Kam Shan Country Park, jossa jostain ihmeen syystä olen käynyt kaksi kertaa. Jos suunnittelen kolmatta reissua, niin lukitkaa vaikka kylpyhuoneeseen.
Näyttäkää vaikka se Instagram-kuva, jonka lisäsin päästyäni ensimmäisen apinaretken jälkeen bussiin takaisin turvaan. "Ensin olin, että missä ne kaikki apinat muka on, ja sitten olin, että onko muka pakko kävellä tosta lauman läpi ja älkää pliis hyökätkö."
Saa sinne kuitenkin mennä. Jos apinat kiinnostavat, niin menkää ihmeessä. Älkää kuitenkaan ruokkiko apinoita, älkää kantako ruokaa tai muovipusseja, älkää käyttäytykö uhkaavasti.
Reissun tekemistä puoltavat muun muassa tällaiset söpöläiset, katsokaa nyt. Tui tui.
Jos innostuit, niin näin apinakukkulalle pääsee:
Ota bussi numero 81 Kowloonista Nathan Roadilta joltain pysäkilta Jordanin ja Prince Edwardin väliltä. Pois jäämiseen on kaksi pysäkkivaihtoehtoa: Shek Lei Pui Reservoir ja Kowloon Reservoir. Jälkimmäinen mahdollistaa metsäreitin ennen autotietä, jolla apinoita näkee lähes satavarmasti. Toinen vie suoraan tielle, jolla apinat ruuan toivossa hengailevat.
Lisää reiteistä esimerkiksi täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti