lauantai 4. lokakuuta 2014

vielä muutama sana hongkongin protesteista

Viime päivien tapahtumista Hongkongissa on voinut lukea niin suomalaisesta kuin kansainvälisestäkin mediasta. Tarjolla on ollut liveseurantaa, videoita, kommentteja - protestien tapahtumat ovat olleet niin avoimia kuin ne ikinä kai voivat olla.

Jos siis olet jo kyllästynyt Occupy Centraliin, sateenvarjovallankumoukseen, opiskelijaprotesteihin ja tukittuihin teihin, niin nähdään parin päivän päästä kirjavinkin merkeissä.

Muille muutamia huomioita. (Pro-demokratia-tunnelmiin pääsemisessä auttaa, jos laittaa taustalle soimaan vaikka tämän.)


Kävin katsomassa mielenosoituksia ensimmäisen kerran maanantaina. Edellisenä iltanana poliisi oli yrittänyt hajoittaa protestit käyttämällä voimaa ja kyynelkaasua. Rauhallisessa Hongkongissa voimakeinojen käyttö oli poikkeuksellista, herätti paljon keskustelua ja käänsi myös kansainvälisen median huomion kaupunkiin. Maanantai-iltana hallintorakennuksen lähettyvillä Admiraltyssa oli tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia, ihmisiä. Monilla oli mukana hengityssuojaimia ja suojalaseja, uusia kyynelkaasuiskuja pelättiin kai tosissaan. Siitä huolimatta tunnelma oli aika leppoisa. Siellä täällä oli veden ja ruuanjakelupisteitä, tien keskellä olevia korokkeita ylittäessä kummallakin puolella oli ihmisiä ottamassa kädestä kiinni ja auttamassa yli. Osa jakoi keltaisia nauhoja, pro-demokratia-liikkeen tunnuksia.

Yksi Hongkongin protestien hienoimmista puolista onkin ollut ihmisten avuliaisuus ja vastuuntunto kaupungista.

Kun mielenosoituksia vastustanut mies heitteli protestoijia mädillä kananmunilla, vastasivat opiskelijat siivoamalla haisevat pommit äkkiä pois. Muovipullot ja muut jätteet kierrätetään muutenkin kuuliaisesti.

Rähinöimisen sijaan mielenosoittajien on nähty käyttävän aikansa protestipaikalla muun muassa läksyjen tekemiseen.

Tarvikkeet, kuten ruokaa ja juomaa, on kuljetettu mielenosoituspaikoille pitkillä ihmisketjuilla.


Kun hallinto esitti mielenosoittajille huolensa hätäajoneuvojen kiertoreiteistä, lupasivat mielenosoittajat tehdä ambulansseille ja paloautoille tilaa. Mongkokin mielenosoituspaikalla todistin, miten mielenosoittajat purkivat barrikadit muutamassa sekunnissa, kun näkivät lähestyvän ambulanssin.

Mielenosoittajia on kiitelty myös kohteliaisuudesta. Pääteitä katkaiseviin barrikadeihin on kiinnitetty kylttejä, joissa pahoitellaan mahdollisesta häiriöstä. Yhden mielenosoitusalueen läheisyydessä sijaitsee muistomerkki, jonka ympäröivälle nurmikolle on kiellettyä mennä. Vaikka mielenosoittajat pakkautuivat muistomerkin ympärille, jätettiin kielletty nurmikko kuitenkin rauhaan.

Sanottuani kaiken tämän on kuitenkin pakko myöntää, että tottahan mielenosoituksista on ollut kaupungille haittaa. (Ja tämähän tietenkin on tarkoituskin.) Merkittävien teiden tukkiminen Admiraltyssa, Causeway Bayssa ja Mongkokissa vaikeutti kulkemista huomattavasti. Monet työpaikat kehottivat työntekijöitään jäämään kotiin, osa kouluista oli suljettuina koko viikon. Taloudelliset menetykset olivat suuria, kun mannerkiinalaisten turistien määrä romahti yhtenä vuoden vilkkaimmista turistikausista. Pörssikurssit laskivat, jotkut yrittäjät ovat joutuneet pitämään ovensa säpissä päiväkausia.


Eilen mielenosoittajat ja heitä vastustavat, niin sanotut anti-occupy-ihmiset, ottivat yhteen Mongkokissa. Poliisi ei onnistunut lopettamaan tappeluita, jotka jatkuivat välillä yltyen lähes koko yön. Kävin paikan päällä, tunnelma oli hieman kireä, joskin suurin osa ihmisistä oli sivustakatsojia. Paikalla oli poliiseja, palokuntaa ja ambulansseja.

Samalla mielenosoittajien rivit ovat harventuneet. Eikä ihme, sillä huonosti nukutut yöt, ukkoskuurot ja jatkuva odottaminen murtavat vahevemmankin. Opiskelijat (karkeasti mielenosoittajat jakautuvat kahteen ryhmittymään: opiskelijoihin ja Occupy Centraliin, lisäksi esimerkiksi poliisin sunnuntaiset toimet saivat liikkeelle monia, jotka eivät identifioi itseään kumpaankaan ryhmittymään) asettivat jo yhden aikarajan: hallintojohtaja C.Y. Leungin olisi irtisanouduttavat torstai-iltaan mennessä tai mielenosoittajat rynnivät hallintorakennuksiin. Leung kieltäytyi irtisanoutumasta, tuli perjantai, mikään ei muuttunut.

Ehkä tänään muuttuu, ehkä huomenna, ehkä ei koskaan.

(Lisäys: Se haluttu muutos on siis demokratia. Hongkongin siirtyessä Britannialta Kiinalle vuonna 1997, lupasi uusi emämaa, että vuonna 2017 hongkongilaiset saisivat valita hallintojohtajansa vapaissa ja yhtäläisissä vaaleissa. Vähän aikaa sitten Kiina kuitenkin ilmoitti, että ehdokkaiden tulee olla Kiinan hyväksymiä, mikä ei mielenosoittajien - tai kai oikein kenenkään muunkaan - mielestä vastaa melkein 20 vuotta sitten annettua lupausta.)

(Ensimmäiset kuvat Admiraltysta maanantaina, toiset Causeway Baysta ja Tsim Sha Tsuista keskiviikolta ja kolmannet Mongkokista tiistailta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti