torielämää

Kotiani lähin metroasema on nimeltään Prince Edward. Kuulostaa aika hienolta, eikö? Ja hienoa täällä onkin, mutta brittiprinssien ja metsästyskoirien sijaan kaduilla kulkee (tai istuskelee, seisoskelee ja syö) lähinnä paikallisia. Tai näkee täällä mannerkiinalaisiakin paljon (tietämätön kuten minä tunnistaa turistit matkalaukuista), sillä viereiseltä kadulta lähtee busseja rajan yli toiseen järjestelmään. (Hongkongin ja Macaon erikoisasema osana Kiinaa perustuu lausahdukselle "yksi maa, kaksi järjestelmää".)

Ihan lähellä on esimerkiksi maailman halvin Michelin-tähden saanut ravintola (ja toinenkin) sekä kaupungin parhaiksi kehutut ananaspullat (bo lo bao, ei mitään tekemistä ananaksen kanssa).

Näiden lisäksi lähikaduilla on myös toreja, paljon toreja. Viime viikonloppuna kävin niistä parilla, joille ei aiemmin ole ollut asiaa.

Ensin suuntasin Yen Po Streetin lintutorille.

Katu on juuri sitä, mitä nimi antaa odottaa. Tai vielä parempi nimi olisi vanhahkot-miehet-ulkoiluttamassa-häkkilintujaan-tori. Naiset (ja nuoret) ovat torilla nimittäin auttamatta turisteja tai ainakin vähemmistöä, kun taas miesporukoita näkyi siellä täällä seisoskelemassa häkin ympärillä tai häkkirivistöjen keskellä. Lintutarvikkeiden ja lintujen myyjistäkin valtaosa vaikutti olevan miehiä.

Heti viereisellä kadulla tunnelma ja ihmiset sitten vaihtuvat (turisteja lukuun ottamatta, ne/me katsastamme molemmat kujat samalla kertaa), kun päästään Flower Market Roadin kukkatorille. Jos lintutori oli miesten maailma, niin värikkäiden kimppujen ja tuoksuvien myyntikojujen seassa yleisempi näky olivat naiset ja pariskunnat (ja mannerkiinalaiset turistit, niitä on kaikkialla).

Kukkatori on ihanan raikas tuulahdus hektisen alueen keskellä. Paikalliseen tapaan tämäkin "tori" (oikeastaan kyseessä on siis kadullinen kukkakauppoja, jotka vain ovat nostaneet osan kukista jalkakäytävälle) on tosin pystytetty ihan normaalisti liikennöidyn kadun varteen, joten mistään autoilta suojassa olevasta kävelyalueesta ei ole kyse.

Jos lintutori on miesten ja kukkatori naisten, niin kankaita ja muita ompelutarvikkeita myyvä lähikatu on taidekoulun opiskelijoiden. Tässäkin taas esimerkki torista, jossa tuotteita katsellaan autotieltä. Mahtaa olla ärsyttävää ajaa katua, kun ihmiset (turistit, paikalliset osaavat kai käyttäytyä) poukkoilevat sinne tänne. Hongkongin mielenkiintoisimman version tällaisesta torista, jonka läpi kulkee liikennettä, olen nähnyt North Pointissa, joissa raitiovaunulinja kulkee kapean ja ruuhkaisen ruokatorin läpi. Kaksikerroksisen vaunun yläkerrasta oli mielenkiintoista katsoa, kuinka ihmiset sulloituivat kojuja ja toisiaan vasten – tai sitten eivät, jolloin sitten töötättiin ja odotettiin.

Jatkoin vielä nopeasti (hahaha, täällä ei kävellä nopeasti) viereiselle kadulle pystytettyjen elektroniikkakojujen luo, kunnes palasin hedelmä-, liha- ja vihanneskojujen ohi taas kotiin.

Oli prinssejä tai ei, pidän tästä asuinalueesta. Onneksi näiden torien läpi ei kuitenkaan tarvitse kulkea päivittäin. Metroon päästääkseen tai ruokaa saadakseen ei oikeastaan tarvi kulkea kuin muutama kymmenen metriä (ruokaa saa vaikka alakerrastakin), minkä lisäksi ihan nurkalta löytyy muun muassa vihanneskojuja, pesula, 7/11 (ja Circle-K, melkein vierekkäin totta kai), leipomo ja paljon kaikkea muuta. Aika siistiä on myös se, etten joudu asumaan jossain näistä.