perjantai 28. helmikuuta 2014

macao


Yllä näkyy ensikosketukseni Macaoon.

Kuten kerroin aiemmin, työluvan aktivoiminen vaati käyntiä Hongkongin ulkopuolella. Kuten täällä tapana on, valitsin eräänä sunnuntaina kohteeksi Macaon, jonne lauttamatka Hongkongin keskustasta kestää vajaan tunnin. Lauttoja lähtee 15 minuutin välein, maksa matkaa alle 20 euroa ja kaikkialla voi maksaa Hongkongin dollareilla. Aika helppoa.

Alkuun perillä oli kuitenkin aika ankeata. Nukuin koko lauttamatkan, heräsin kylmissäni ja edelleen väsyneenä ja kun astuin pois satamarakennuksesta, ilma oli todella saasteinen ja harmaa.

Ennakkotietoni Macaosta olivat luokkaa kasinot, Pohjois-Korean Kimit ja Portugali. Tietävämmät kertoivat, että kaupungissa on oikeastaan myös kaunis vanhahko portugalilaisosa, joka alkoikin tuntua ihan kiehtovalta muutaman viikon Hongkongissa oleilun jälkeen. Täällä kun vanhaksi tunnutaan laskevan kaikki yli 20 vuotta pystyssä ollut.

Naaman ja ilman harmaudesta huolimatta Macaossa olikin lopulta ihan kivaa. Olin liikkeellä yksin ja lauttamatkallakin nukkuminen kiinnosti enemmän kuin opaskirjan selailu, joten päivä oli erittäin suunnittelematon, minkä vuoksi paljon jäi varmasti näkemättä.


Kuten hyvillä reissuilla yleensäkin, Macaossakin kuitenkin opin jotain uutta itsestäni. Kuten sen, että jos olisin prinsessa, niin haluaisin asua mintunvihreässä linnassa. En tosin Macaossa. Mieluummin olen tällä hetkellä oikeastaan harjoittelija Hongkongissa kuin prinsessa Macaossa.


Mannerkiinalaisten turistien määrä oli valtava, mutta onneksi massoja pystyi pakenemaan vaikka eurooppalaistyylisiin kahviloihin, jotka eivät kiinalaisia ilmeisesti kiehdo. Sen sijaan tuollaiset lihalevyt tuntuivat olevan kiinalaisten mieleen myös Macaossa.


Välillä tuntui ihan hassulta, että kaikkialla oli niin paljon kiinalaisia, kun samaan aikaan niin moni asia tuntui eurooppalaiselta. Katujen nimet olivat portugaliksi, ja ihmiset poliiseista pappoihin ajoivat skoottereilla. Vanhasta kaupungista löytyi joka toisen nurkan takaa rappuset, suihkulähde, aukio tai Neitsyt Maria. Miehet viheltelivät ja tulivat juttelemaan.


Tämä on Rua da Felicidade eli onnellisuuden katu, joka tunnetaan myös punaisten ovien alueena. Aikoinaan katu oli osa Macaon punaisten lyhtyjen aluetta, mutta 80-luvulla tuli Indiana Jones ja teki kadusta leppoisan kävelyalueen. True story.


Macaon kasinopuoleen en juuri tutustunut. Kävelin alueen läpi matkalla lautalle, kun alkoi vasta hämärtää. Valot eivät olleet vielä päällä, ja harmaus vei muutenkin terävimmän hohteen. Tennareissa ja päivän kävelyn jälkeen ei huvittanut poiketa sisään kasinoihin, vaikka ehkä vasta siellä olisi tajunnut, että sitä ihan totta ollaan liikkuvan rahan määrällä mitattuna maailman suurimmassa kasinokaupungissa.

Nyt jäi pelisalien loiste kokematta. Sen sijaan söin satamarakennuksen McDonaldsissa ranskalaiset lautan lähtöä odotellessa ja nukuin koko matkan takaisin Hongkongiin, kotiin.

2 kommenttia:

  1. "Mieluummin olen tällä hetkellä oikeastaan harjoittelija Hongkongissa kuin prinsessa Macaossa" - ällistyn koko ajan sanomisen esteettistä ja sisällöllistä kauneutta, vaikka pitäisihän tuo jo tietää, olen sentään ollut isäsi koko sinun ikäsi!

    VastaaPoista