8.25-9.00

Kello on 8.25. Aika laittaa kuulokkeet korviin (soittolistalla podcasteja, mm. Stuff You Should Know, Julkinen sana ja BBC:n Documentaries) ja lähteä kohti toimistoa.

Hissi on yleensä katukerroksessa, josta se hyvällä tuurilla tulee suoraan kymppiin noukkimatta ensin ihmisiä ylemmistä kerroksista. 25-kerroksisessa talossamme on kaksi hissiä, joista toinen vie parillisiin ja toinen parittomiin kerroksiin.

Alakerran aulassa huikkaisen yleensä moikat ystävälliselle vartijanaiselle ja siivoajalle. Jousan. Morning.

Ulkona lähden laskettelemaan alamäkeen. Mutkan takana on kuja, jossa pyykkipaikkani vanha nainen istuu usein ulkona. Hymy ja nyökkäys. Nurkassa on paikallinen teehuone, joka on täynnä aamupalakseen nuudelikeittoa syöviä hongkongilaisia.

Tutuilla kaduilla tiedän, mistä suunnasta autot tulevat, joten tien ylittäminen on helppoa.

Vaikka olen kuuden viikon aikana onnistunut hiomaan työmatkani lähes ylämäettömäksi, muutama loiva nousu matkalle kuitenkin osuu. Tässä niistä ensimmäinen, jonka jälkeen edessä oleva Pokfulam Road pitää ylittää mielellään mahdollisimman pian ja ylhäältä, ettei vain joudu kiertämään alhaalla olevien liikennevalojen kautta.

Lyhyellä kadunpätkällä on rauhallista, ja halusta ja hikisyydestä riippuen voi vaikka kiriä kiinni teiden ylityksiin mahdollisesti tuhraantuneet sekunnit. Centralin pilvenpiirtäjät näkyvät jo edessä.

Western Streetin ylittämisen jälkeen alkaa työmatkan markkinaosuus, kun Centre Streetin kauppiaiden päivä on jo kovassa vauhdissa. Mummot, papat ja kotiapulaiset jonottavat liha- ja vihanneskojuille, toisella puolella rakennetaan kai taloa. Tässä näin viime viikolla yhtenä aamuna kuolleen kissan, josta osittaisesta pyyhekääreestä huolimatta näkyivät ulkona roikkuvat suolet ja muut kivat. (Kuvakin löytyy, mutta ehkä jätän kuitenkin jakamatta.) Vielä vilkaus katutaidegalleriaan ja oikopolulle. 

Talojen välissä kulkeva pieni kävelykuja on ehkä työmatkani mukavin osuus. Hiljaista ja varjoisaa. Puolessa välissä on sairaalan vastaanotto, joka noin puoli tuntia ennen avaamista on jo täynnä ihmisiä.

Jos yöllä on satanut paljon, saattaa oikopolun käyttäminen tyssätä tosin heti alkuunsa, sillä portin jälkeinen osuus tulvii helposti. Tällä hetkellä kohdassa on lastauslavoista, kivistä ja irtolaudoista koottu viritelmä, jota kävellen kengät pysyvät kuivina, vaikka vettä olisikin muutama kymmenen senttiä.

Takaisin ihmisvilinään ja alamäkeä Queen's Road Westille, josta kohta kääntyykin oikealle Hollywood Road ja työmatkan suurin ylämäki.

Ylämäki ei kuitenkaan kauheasti ärsytä, koska Hollywood Road on kiva ja käveltyäni sen päästä päähän olen melkein perillä. Gallerioita, kahviloita, kiinni olevia länkkäriravintoloita. Ylämäessä hidastaa lasten leikkipaikka, jonka edessä on aina kuhinaa.

Tässä vaiheessa kaivan yleensä paperipyyhkeen laukustani ja painelen suurimmat hikivirrat pois kasvoilta ja niskasta.

Man Mon temppelin edessä moni pysähtyy hetkeksi jonkinlaisiin pyhiin menoihin. Minä jatkan samaa tahtia kahvilalle, jossa on aamuisin aina paljon ihmisiä. Näyttää kivalta, joskus vielä menen sinne.

Oikealle jää viileä PMQ ja Sohon lukuisia kahviloita ja baareja. Vasemmalla Noho. (Meni jotenkin kauan tajuta, että aivan, etelä on ylämäkeen ja pohjoinen alamäkeen Hollywood Roadista.) 

Alitan Mid-Levelsin rullaportaat ja ohitan Paisano'sin, jossa on muutaman kerran tullut syötyä pitsapala LKF-illan jälkeen. Pukumiehet ja kotelomekkonaiset hyppäävät takseihin, minä jatkan kävelyä ja hikoilua. Vielä lisää gallerioita ja reitin viimeinen 7 eleven (myslipatukka tai suklaata, kenties). Viimeiset ärsyttävät liikennevalot (ja reitin ensimmäiset, joissa oikeasti jään joskus odottamaan) ja loppu on pelkkää alamäkeä.

Ohi Fly-klubin, jonne ei ole sisäänpääsymaksua tai pukukoodia (vinkki).

Edessä näkyy ihanan vihreä puisto, mutta kaarran kaasulampuille, jotka ovat ilmeisesti jonkinlainen turistinähtävyys. Kello on kuitenkin jo liikaa, joten en viitsi pysähtyä lukemaan kylttiä.

Rappuset alas, muutama kymmenen metriä ja ylös ihanan ilmastoituun hissiaulaan.

Jousan. Morning. Huomenta.

(Ja sitten toimiston naistenhuoneeseen kuivaamaan selkä ja rintamus puhallinkuivaimella.)