jonossa

Usein sanotaan, että suomalaiset ovat hyviä jonottamaan. Olen siinä mielessä samaa mieltä, että eiväthän suomalaiset juuri ohittele tai kiilaile, mutta yritäpä päästä pyörällä ohi bussipysäkistä, jossa odottajat seisoskelevat siellä täällä ja pyörätiellä eivätkä ainakaan kahta metriä lähempänä toisiaan.

Hongkongissa tällaiseen vapauteen ei monesti ole tilaa. Ihmisiä on paljon, jonoja on paljon, omaa tilaa vähän. Etenkään jonossa, jossa ei tosiaankaan jätetä mitään ihmisen kokoista väliä edellä seisovaan.

Aihe tuli mieleen taas viime sunnuntaina, kun poistuimme uimahallista. Itse olimme päässeet sisään sen enempää jonottamatta, mutta ulos tullessamme näimme aulan sivussa jonon, josta päästettiin ihmisiä varsinaisille porteille sitä mukaan kuin ihmisiä poistui altaalta. Jono oli lyhyt ja mahtui kokonaan sisälle, mutta ulos asetetuilla aidoilla oli varauduttu suurempaankin uimariryntäykseen.

Muuallakin jonottaminen on tehty selkeäksi. Bussipysäkeillä katuun on yleensä merkitty keltaisella viivalla jonotusalueet kunkin bussin odottajille. Jono kulkee autotien reunaa, eikä täten tuki koko katua ohikulkijoilta.

Metrossa odotellaan kauniisti kahdessa jonossa avautuvan oven kummallakin puolella, kun ulos tulevat poistuvat keskeltä.

Lounasaikaan pankkikeskus Centralissa jonot venyvät helposti, eikä ainakaan puolen tunnin ruokatauolla pitkälle pötkitä. Aina kiireisiä bisnesihmisiä miellyttääkseen osa lounaspaikoista onkin kehittänyt jonottamista uudelle tasolle esimerkiksi palkkaamalla lisähenkilön laskemaan ja pakkaamaan ostokset jo jonossa, jolloin kassalle annetaan vain hintakuitti eikä siis tuotteita piipattavaksi ja pakattavaksi. Maksu hoituu vikkelimmin tietenkin Octopus-kortilla.

Canton Roadin merkkiliikkeiden edessä jonotetaan kauppoihin

Ravintoloihin odottaminen on monesti tuolileikkiä, kun jonotusnumeron saamisen jälkeenkin ollaan mielellään vielä järjestyksessä ja siistissä jonossa muita kulkijoita mahdollisimman vähän häiriten. Usein ravintoloiden eteen on tuotu tuoleja, joilla siirrytään aina eteenpäin sitä mukaa kun edellä jonottavat pääsevät sisään.

Pikaruokapaikoissa jonotetaan ensin kassalle tilaamaan, josta siirrytään toiseen jonoon odottamaan tarjottimen saamista.

Välillä kaduilla näkee siistejä ja tiiviitä jonoja, jotka eivät vaikuta johtavan mihinkään. Ne ovat niin sanottuja harjoitusjonoja, joihin etuilijat ja muut jonoissa törttöilijät määrätään oppimaan jaloja jonotustapoja. Tai sitten jonot ovat yläkerroksen ravintolaan, jonka pienuuden vuoksi jono pitää muodostaa hissiaulan ulkopuolelle. Päätä itse.

Joskus täällä kyllä ihan totta jonotetaan järjettömistä syistä. Esimerkiksi ottamaan minuutiksi selfieitä paperimassasta tehtyjen pandojen kanssa.

Viimeistään siitä tietää, että jotain täällä tehdään jonottamisen suhteen oikein, koska jonossa seisominen, istuminen tai nojailu harvoin on kauhean ikävää.

Paitsi jos on yksin, puhelimesta akku loppu eikä kirjaa mukana.