kuumankosteaaan minä tunsin hongkongin

I'm singing in the rain, just singing in the rain, what a glorious feeling, I'm happy again

Here comes the rain again, falling on my head like a memory

Sataa, sataa, ropisee, pili pili pom

Ja niin edelleen.

Nyt sitä nimittäin tulee: vettä, pisaroita, vodaa.

Helteisen ja aurinkoisen kesäkuun viimeisinä päivinä esimieheni alkoi kertoa juttuja kuumankosteasta heinäkuusta, jolloin sataa yli puolet kuukaudesta, trooppiset myrskyt jylläävät ja sateenvarjo on lelu.

Kuukaudesta, jolloin satoja ihmisiä saatetaan jättää yöksi metroasemalle, sillä ulkona myllää taifuuni, ja jolloin kuhisevasta miljoonacitysta voi tulla autio aavekaupunki. Ajasta, jolloin jopa ratikoiden yläkerroksen ikkunat suljetaan.

Nyt mennään jo yli puolen kuun, ja tänään se sitten kai alkoi. Aurinkoisen ja kuuman alkukuun jälkeen sääennuste näyttää seuraaville seitsemälle päivälle pelkkää sadetta (lämpötilat pysyvät kuitenkin kolmenkympin hujakoilla, joten lämmöstä ei edelleenkään tingitä). Heavy rain, swells, squally thunderstorms, showers. 

Filippiineillä jo ikävää tuhoa tehnyt Rammasun-taifuuni näyttää tosin suuntaavan Hongkongin sijasta Hainaniin ja Vietnamin pohjoisosiin, joten tänne on ainakin tällä kertaa luvassa vain kovaa tuulta ja sateita.

Tai vain ja vain, sillä pukeuduin tänään valkoiseen paitaan ja unohdin vielä alustopin.
Ootko kulkenut sä sadepilven alla, veden virratessa pitkin vaatteitas?

(Viimeinen kappale on vitsi. En todellakaan halua vähätellä myrskyn tuhoja Filippiineillä ja oletettavia tulevia vaikutuksia Kiinassa ja Vietnamissa. Niistä voi lukea lisää esimerkiksi täältä ja täältä.)