Sunnuntai-iltana auringonlaskun aikaan lähdin käymään kotini lähellä sijaitsevalla "Instagram-laiturilla". Itsekin olin nähnyt paikan vain Instagram-kuvista, joten yllätyin aika paljon, että alue oli täynnä kameroiden takana kyykkiviä ihmisiä, takaperin käveleviä vanhuksia, koiranulkoiluttajia ja iltalenkkeilijöitä. Välillä joku kävi poseeraamassa vesilätäkön ja meren välissä, ja kamerat räpsyivät. Ihmispaljoudesta huolimatta sininen hetki oli upea.
Toinen sininen hetki oli tiistaina, kun viimeisenä työpäivänäni löysin työpisteeni laatikoston alimman laatikon takanurkasta muovipussissa olevan Fazerin sinisen suklaalevyn, jonka olin tarkoittanut työkavereilleni ensimmäisenä työpäivänäni puoli vuotta sitten. Silloin levy jäi kuitenkin avaamatta, sillä kiinalaisen uudenvuoden vuoksi töissä oli lisäkseni vain yksi henkilö. Mietin jättäväni levyn työpaikan herkkunurkkaan, mutta päätin sittenkin tuoda kotiin.
Kolmas sininen hetki tuli vastaan ensimmäisenä vapaapäivänäni keskiviikkona, kun lähdin kiipeämään läheiselle Mount Davisille. (Yritimme samalle mäelle jo aiemminkin, mutta löysimmekin itsemme aivan toiselta huipulta.) Maisema merelle oli sininen, samoin vaatteeni, mieleni ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti