maanantai 24. helmikuuta 2014

vähemmän vieraalla maalla


Vajaan viikon sisään minusta on tullut vähän enemmän paikallinen. (Siitä osoituksena eräskin myyjä käytti eilen ainakin minuutin yrittäen selittää minulle kiinaksi, miksi minun pitäisi hankkia hänen edustamansa merkin naamanpesuainetta.)

Ensinnäkin, sunnuntaina sain työlupani aktivoitua. Tämä edellytti noin kuuden viikon hakuprosessia (jonka viimeisinä hetkinä faksattiin suomenkielisiä papereita useampaan kertaan, ja joiden toimittamisen jälkeen luvan saamiseen meni lopulta tunti), aamuista vierailua Immigration Officen kahdennessakymmenennessäjotain kerroksessa sekä päiväretkeä Macaoon. Saapuessani takaisin Hongkongiin kävin rajavirkailijan kanssa pitkän ja syvällisen keskustelun ("Working? You?", "Yes, working") minkä jälkeen hän niittasi luvan passiini.

Toiseksi, minulla on nyt kiinalainen nimi. Se saattaa olla vähän erikuuloinen kuin oikea nimeni, mutta jotain sinne päin ainakin. Nuorempana olisin halunnut, että koulussa englannintunneilla (tai miksei saksan tai ruotsin opinnoissakin) olisin saanut vieraskielisen nimen (varmaan leffoista ja sarjoista olin saanut sellaisen käsityksen, että tämä on tapana). Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt, johtuen ehkä tarpeeksi kansainvälisestä nimestäni tai opettajien vaihtelevasta innostuksesta. Odotus kuitenkin palkittiin taas kerran, sillä nyt minulla ei ole leikkinimeä, vaan sellainen virallinen nimi, joka lukee käyntikortissani.

Kolmanneksi, hyvästelen (tuntemattomat) ihmiset nykyään sanomalla baaibaai, jolloin lausumiseni kuulostaa juuri pahimmanlaatuiselta pilkkaamismatkimiselta. Mutta en minä pilkkaa, matkin vain parhaan kykyni mukaan. Eihän tätä kieltä muuten voi oppia. (Enkä ole aivan varma, voiko oppia niinkään.) Osaan myös sanoa hajahajahaja. Merkityksestä en tosin ole aivan varma, mutta luulen kyseessä olevan jonkinlainen joojoo.

Hajahajahaja, baaibaai!

1 kommentti: