un deux trois quatre cinq

Hongkongin kuumankosteassa heinäkuussa on mukava palata kuukauden takaisin tunnelmiin Malesiaan, jossa oli kuivaa, kuumaa, aurinkoista eikä oikein mitään tekemistä.

Malesiaan menimme, koska sinne oli halvimmat lennot (ainakin jos ostaa liput viikkoa ennen lähtöpäivää).

Tutut sanoivat, että Kota Kinabalu on hiljainen kaupunki, jonka edustalla on kauniita saaria, kaupungissa herkullisia ruokatoreja ja kaikkialla joukoittain kiinalaisturisteja.

Me löysimme ne saaret, ruokatorit ja kiinalaisturistikin. Emmekä sitten paljon muuta (tai kai tässä voisi sanoa jotain hienoa sisäisestä rauhasta tai tyyneydestä, mutta kuka sellaisia enää muista kuukauden jälkeen).

Aamuisin nukuimme pitkään ja söimme aamiaista ainakin kahdesti gekkojen vilistystä katsellen. Välipalaksi ostimme joka toiselta vastaan tulevalta kiskalta Kinder Country -suklaapatukoita ja pähkinöitä. Joimme maailman parasta avokadojuomaa emmekä ollenkaan alkoholia.

Päivisin istuimme terasseilla ja luimme kirjoja. Korttia pelasimme niin kauan, kunnes opimme numerot yhdestä kymmeneen ranskaksi ja suomeksi. Kuuntelimme, kun paikalliset selostivat innoissaan jalkapallosta eurooppalaisille.

Kahdeksi yöksi menimme hot spring resorttiin keskelle sademetsää. Siellä lilluimme pimeän kuumista lähteistä tulevassa vedessä sademetsän keskellä ja katsoimme, kun pimeässä loistavat kärpäset lensivät yläpuolella. Kaupungissa käytimme yhden illan kävelemällä rantaa pitkin niin pitkään, että jalat väsyivät.

Jos menette Malesiaan, niin muistakaa juoda paljon avokadojuomaa.